Narraaminen ei ole reilua, Lottokauppias!

Ehkä minä olen aina ollut vähän hentomielinen, kun minusta hyväuskoisten ja tyhmien narraaminen on vastenmielistä, epäreilua ja kerta kaikkiaan väärin. Jaoin tuon yllä olevan loton fb-mainoksen siellä minne se tuli, enkä oikeastaan saanut kannustusta tällä hentomielisyydelleni. Tyhmyys, yksinkertaisuus ja herkkäuskoisuus on sallittu pilkanteon kohde tässä maailmassa. Ei puhettakaan, että meidän parempiosaisten tulisi jotenkin suojella heikompia.

Lasten narraaminen on kansatieteilijöiden mukaan ollut menneinä aikoina suosittu, mutta joskus hyvin julmakin huvittelun muoto. En laske kaikkia aprillauksia tähän, sillä niiden aiheuttama mielipaha kääntyy yleensä parhain päin yleisen yhteisnaurun ja ehkä pikku palkinnonkin vuoksi. Sellainen tapaus oli varhaisin aprillausmuistoni. Isä tuli jotenkin ovelan näköisenä lastenhuoneeseen, katseli ulos ikkunasta, ja sanoi: "Lapset, lapset, tulkaas katsomaan mitä ihmettä tuolla ulkona on!" Eihän siellä mitään ollut, mutta kaikki nauroivat aprillipilan vuoksi, ja taidettiin saada jotain maistuvaakin aamupalaksi.

Mutta sen kaltainen narraaminen, jossa palkintona on pilkka tai jonkin asian menettäminen, ei voi olla vaikuttamatta uhrin psykologiaan. Uhri saattaa muuttua varovaisemmaksi, ja välttää tällaisten tilaisuuksien uusiutumisia, mutta seuraavana uutena uhkana saattaa tulla vastaan teennäinen ja vilpillinen ystävällisyys. vähän niinkuin tuossa lottomainoksessa.

Mairea, hunajainen ääni, se jonka niin monista mainoksista tunnemme, lähestyy kohdettaan aloittamalla epätotuudella: "Unelmointi on jo puoli voittoa". Sitten se teeskentelee kiinnostusta: "Mistä sinä unelmoit?" Uhri luulee jonkun todella olevan kiinnostunut hänen unelmistaan, ja alkaa unelmoida ja kirjoittaa kommenttia. Ehkä jopa "tykkää" mukavan ystävällisestä sivusta. Vilunki jatkuu: näytetään kaikenlaisia unelmoinnin kohteita, ja vihjaistaan että monet ovat sellaisia jo onnistuneet loton avulla saavuttamaan. Tähän viettelijä voisi vielä sanoa: "Anna rahasi meille, me autamme sinua toteuttamaan unelmasi!" Tätä ei sanota, sillä voiton saamisen todennäköisyys on niin suunnattoman pieni.

Kun joku on huijauksen vuoksi menettänyt rahoja tai omaisuutta, sanotaan yleisesti: "Ei se ole tyhmä joka myy, vaan se joka ostaa". Minusta tämä ilmaisu on kyyninen, ja viittaa siihen että petkuttamisyhteiskunnan perusteet on jo hyväksytty.

Kirjallisuus ja laulut ovat täynnään yksinkertaisia tyttöjä, joita sutki kosiomies pettää. Jotkut tyytyvät nuolemaan haavojaan, jotkut kävelevät järveen. Kovassa menestyshakuisessa nykymaailmassa tuommoisista kohtaloista ei juuri välitetä. Tänään tyhmyys käy ilmi menestymättömyydestä. Luuseri on yleisesti hyväksytty pilkan kohde. Tyhmä mikä tyhmä - ja sen vuoksi vapaasti hyväksikäytettävä.

Kun nyt katson mitä ylle olen kirjoittanut, tuntuu siltä että näin voisi ajatella vain kokonaan tästä' maailmasta ulkona oleva onneton haihattelija. Myönnän, ettei tuo ole kovin väärä arvio...