keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Apoteoosi eli taivaalle nousu






































Teemu Selänteen pelipaita nostettiin jäähallin kattoon, ja hänen pelinumeronsa '8' jäädytettiin pois käytöstä. Symbolisesti siinä kohotettiin maallinen urheilutähti taivaalle, loistamaan siellä muiden tähtien seurassa ikuisesti. Hienompi älyväki oletettavasti tuhahti halveksivasti, mutta minäpä kerron miksi ja miten ihmiskunta on tällaista harrastanut, ja väitän että se tarvitsee tällaisia puoliuskonnollisia seremonioita yhäkin.

Taivaan tähdillä ja tähtikuvioilla on antiikkiset nimet. Niiden takana on perinnettä jo muinaisesta Egyptistä alkaen, ja lukemattomat tarusankarit loistavat siellä yhä, vaikka he muuten ovat ihmisten enemmistöltä unohtuneet.

Rooman keisarit kokivat kuolemansa jälkeen valtiollisen apoteoosin, jumalaksi julistamisen. Kristuksen taivaaseennousu oli pelkästään vanhan tradition mukainen tapahtuma, vaikka se meille ehkä näyttää olevan ikäänkuin ensimmäinen laatuaan.

Eurooppalaisessa taiteessa apoteooseista tuli suorastaan oma genrensä. Taivaalle nostettiin paitsi uskonnollisia ja valtiollisia sankareita myös suuria taiteilijoita. Tässä nostetaan taivaalle jumalten joukkoon kirjailija Friedrich Schiller. Kuva on vuodelta 1855, eli paljon Schillerin kuoleman jälkeen, ja se liittyykin Saksan yhdistymispyrkimyksiin.


François Couperin sävelsi ainakin kaksi "apoteoosia", toisen Lully'n, toisen Corellin muistoksi. Hiukan huumoriakin aiheeseen on löydetty. Ensimmäisessä kuvassa Johann Strauss junior on jo taivaassa, ja hänen "klassisemmat" kollegansa tanssivat hänen johdollaan. Toisessa kuvassa Anton Bruckner astuu taivaallisten kollegojensa joukkoon hieman hämillisenä moisesta kunniasta. Useimmat tervehtijöistä ovat helposti tunnistettavissa.



Tänä päivänä juhlivat idoleitaan kymmenet ja sadat miljoonat ihmiset. Useimmilla ei ole merkittävää yhteiskunnallista asemaa, mutta heillä on silti samanlaiset tarpeet kuin menneillä sukupolvilla. Ihailun ja palvonnan kohteet ovat joskus myös kelvollisia esikuvia, kuten nyt juhlittu Selänne. Hän toki elää vielä, kuten Elviksestäkin arvellaan. John Lennon arveli aikoinaan nelikkonsa olevan kuuluisampi kuin Jeesus, mutta miten hänen taivaaseen nousunsa laita on, siitä minulla ei ole selkeää tietoa.

Eli eipäs naureta ylimielisesti, hienompi kulttuuriväki! Teilläkin saattaa olla suinpäisen ihailunne kohteita, ja salaa olisitte ylen onnellisia heidän julkisesta apoteoosistaan. Tämä väitteeni perustuu suoriin havaintoihin, eikä ole mikään heitto. Vilpittömästi toivon, että teidän joukostanne joku myös kokisi taivaalle nousun, edes hänen kynänsä tai kompuutterinsa...



4 kommenttia:

  1. Anteeksi, mutta hämmästelin ensisilmäyksellä ensimmäistä kuvaa, musta täplä Rietun nenän ja suun edessä näytti ihan pääpanta- tai poskeen teipattavalta mikrofonilta :)

    VastaaPoista
  2. En ollut aikaisemmin ajatellutkaan Kristuksen taivaaseennousun ja kreikkalais-roomalaisen apoteoosin yhteyttä. Nyt kun sen esitit, tuntuu se ilmeiseltä. Samoinhan Jumalan traditionaalinen kuvaaminen valkopartaisena ukkona muistuttaa kovasti Zeuksen ikonografiaa.

    Apoteoosin ivailemisellakin on pitkä historia, kuten vihjaat. Tuttu on Senecan hahmottelema keisari Claudiuksen apokolokyntoosi (ἀποκολοκύντωσις) eli kohottaminen kurpitsaksi (kreikaksi κολοκύνθη tai κολοκύντη).

    VastaaPoista
  3. Ei nyt muuta kommentoitavaa, muuta kuin oikein hyvää alkanutta vuotta 2016! Katsotaan, miten alkanut vuosi sujuu...

    Vieno



    VastaaPoista