Hassunhauskaa pitää olla, vikisee hapan vanhus

Yliopistoilla valitetaan, että opiskelijat eivät jaksa lukea kolmen sivun tekstiä, vaan opiskelijat kyselevät olisiko kehässä mitään tiivistelmää tai lyhennelmää. Jos heille tuodaan sellainen kolmisivuinen painava paperinivaska, on siinä ja siinä etteivät ala parkua ’turvallisesta tilasta’. Tiedä häntä mitä siellä kolmannella sivulla sanotaan, ei uskalla edes vilkaista kun niin ahdistaa.

Entä jos yliopistoissa alettaisiin keventää opiskelijoiden taakkaa, vähän hauskemmaksi puuhailuksi? 

Näetsen, Ruotsissa jotkut papit alkoivat eräitä vuosia sitten opiskella klovnintaitoja. Arveltiin että kirkonpenkit ehkä täyttyisivät taas, jos kirkonmenoista tulisi hassunhauskoja. Jostain syystä asiasta ei ole isommin puhuttu sen koommin. Mutta voihan sen kuvitella:

Jee jee, mikä on meininki? Mää mää, määkivät lampaat kaitsijalleen. Hei, tässä on odotettu stand-up-koomikkomme Jesse! Mikä meininki? No, mä mietin sitä miksen mennyt naimisiin sen Magdalan Marian kanssa… (Tanssahtelee hetken hassunhauskasti, huomaamatta että se surullinen klovni harhailee varjoissa ja yrittää löytää ulko-ovea).

Mutta ei, eihän yliopistolla sellaista voida harrastaa. Niissä hallitsee woke-papisto, eikä se voi aina olla ihan varma siitä kenelle nauretaan.

*

Televisio näyttää Maikkarin hassunhauskaa hupiohjelmaa, jonka esiintyjät ovat aina jotkut sen tallin omistamista suurtähdistä kuten Jaska tai Joonas tai Kiti tai… Mutta ravintolan asiakkaat ovat vappupirskeitä suorittamassa, ja hokevat hiki hatussa että ”hei onhan meillä hauskaa hei?” tai ”otetaan sitten pari helmeilevää hei” tai ”onhan meillä nyt v-ttu hauskaa hei onhan…” Television suurtähdet siellä ravintolan nurkassa puhuvat ja huutelevat toistensa päälle ja hohottavat, eikä kukaan saa selvää mitä hassua tai hauskaa he sanovat. Ja kaikilla on ravintolassakin hassunhauska meininki eikä huomenna kukaan muista kumminkaan mitään.

*

On telkkarissa sentään asiaohjelmiakin. Toimittaja aikoo löytää Nefertitin ja Kleopatran muumiot. ”Onko tämä nyt  se Kleopatran temppeli, aika rikki…”. ”Kyllä, mutta täällä voi olla hänen muumionsa!”. Yksi kivi irtosi seinästä, näkyi hiekkaa. ”En vielä löytänyt häntä, mutta seuratkaa uutisia!”, toimittaja sanoo. Mutta sitten toimittaja löysi museosta kuuluisan Nuoremman Naisen muumion, jonka tutkimuksen perusteella arvellaan olevan Tutankhamonin äiti. ”Siis hänhän voi siis olla Nefertiti!”. Hetken kuluttua toimittaja jo kutsuu muumiota Nefertitiksi, ja heiluttaa kömpelösti erikoiskameraa sen pahasti rikkoutuneen pään yllä. Päästä hän aikoo tehdä rekonstruktion, se ei ole ollenkaan kuuluisan muotokuvan näköinen, mutta kas! päähän on nyt lisätty kopio Nefertitin päähineestä ja hartioista ja koruista ja meikistä. Ja toimittaja julisti, että kuuluisa muumio on nyt todistetusti Nefertiti! Menkää häpeämään siitä, egyptologit, jos muuta luulitte!

*

 

Täysin tympääntyneenä television tyhjiin höpöohjelmiin törmäsin lopulta vahingossa mainokseen joka ei yllättäen valehdellut sen-ja-sen karkin syömisen vievän sinut suoraan paratiisisaarelle tai Lapin hangille tai ihanalle tuskavestivaalille tai silleen. Nyt oli asiaa! Eräs pöperönvalmistaja työllistää yli tuhat työntekijää! Jos ostatte vielä enemmän, työllisyys kasvaa kohisten! Jättivät sanomatta, että "eihän teidän tartte syödä noita, kuhan ostatte!". 

Ihannemainokseni ei onnistuisi toki tänään, se Havin muinainen joulumainos, jossa kynttilä palaa rauhallisesti, musiikki ei pauhaa, eikä tekstejä vilise bannereissa. Nykyihmisten mittapuilla noin viiden vuoden päästä tulee vihdoin teksti: "Tämän rauhallisen hetken tarjoaa teille Havi!"