lauantai 16. toukokuuta 2026

Helkavirret (3): Mahtava legenda ja kaksi balladia

Helkavirsien kolme legendaa tai balladia kertovat naisten elämästä, niinkuin ennenvanhaan, keskiajalla, asiaa ajateltiin, ja niissä on ehkä hiukan opetuksellinenkin piirre.

Mataleenan virsi
 on eräs version evankeliumien Magdalan Marian tarinasta. Hänestä ryhdyttiin varsin pian kertomaan laajempia ja varsin mielikuvituksellisia legendoja, ja jo keskiajalla sellaisia tunnettiin kaikkialla Euroopassa niin kertomuksina kuin kansanlauluinakin. Suomalaisena Ritvalan versiona se sai muista hiukan erilaisen sävyn: syntisen elämän muuttuminen katumukseksi ja nöyryydeksi on esitetty harvinaisen voimakkaasti, hämmästyttävällä syvyydellä ja vaikuttavuudella. Alempana esittelen tämän mestariteoksen tarkemmin. (Edelfelt: Mataleena) 
Inkerin virsi
on kaikkialla tunnettu aihe: kertomus uskollisuudesta ja odotuksesta. (Kuvassa ritari Konrad von Altstetten lepäämässä rakastettunsa  kanssa haukkametsästyksen jälkeen. Manessen koodeksi, Zürich, 1300-luvun alku).
Annikkaisen virsi on suomalainen runokertomus keskiajan kauppamiesten ja Turun naisten kohtaamisesta - ja kostosta.

* * * *

Tänä päivänä voimme ihmetellä sitä, kuinka muinaiset nuoret naiset saattoivat muistaa ulkoa näin valtavan pitkiä runotekstejä. Tämän päivän helkatytöt laulavat enää vain yhtä balladia, Inkerin virttä, ja siitäkin vain noin puolet. Mutta nämä vanhat runokertomukset eivät olleet mitään kirjallisuutta, vaan suullista perinnettä. Sukupolvesta toiseen Ritvalankin naiset keskittyivät muistamaan runoja, sillä lukemista heillä oli vähän, jos ollenkaan. Meiltä tämä taito on suurelta osalta kadonnut, ja suorastaan ihmetyksen aihe.

Tässä käyn läpi ensimmäisen näistä legendoista, joka on

Mataleenan virsi

Mataleena on vauras, komeilunhaluinen ja kopea nainen, korkokengissään ja loistoesineillään. Ne mukanaan hän menee lähteelle "kultakiuluineen". Kuvajaisessaan hän näkee kulahtaneensa pahoin. Tulee Jeesus paimenen hahmossa ja pyytää vettä. Mataleenalla ei muka ole astiaa. Hän halveksii vanhaa miestä, isänsä palkollista. Jeesus paljastaa tietävänsä että Mataleenalla on kolme tapettua lehtolasta, tapettuina tuleen, veteen ja maahan. Heistä olisi tullut menestyneitä miehiä. Mataleena murtuu, ja alistuu rangaistukseen komean ja kuulun monologinsa sanoin.

Mataleena, neito nuori, kauan se kotona kasvoi,
kauan kasvoi, kauas kuului, tykönä hyvän isänsä, kanssa armahan emonsa.
Palkin polki permannosta hänen korkokengillänsä,
hirren kynnystä kulutti hänen hienohelmallansa,
toisen hirren päänsä päältä hänen kultakruunullansa;
rautaisen rahin kulutti astioita pestessänsä,
kulman pöyästä kulutti hopiapäällä veitsellänsä.

Mataleena, neito nuori, meni vettä lähteheltä
kultakiulunen kädessä, kultakorva kiulusessa.
Katseli kuvan sijoa: "Ohoh minua, neito parka!
Pois on muoto muuttununna, kaunis karvani kadonnut:
eipä kiillä rintakisko eikä hohda päähopia,
niin kuin kiilsi toiskesänä, vielä hohti mennä vuonna."

Jeesus paimenna pajussa, karjalaisna kaskimaissa,
anoi vettä juodaksensa:"Annas vettä juodakseni!"

"Ei oo mulla astiata, eik' oo kannuni kotona."
Pikarit pinona vierit, kannut halkoina kalisit.

"Pistäspä pivosi täysi, kahmalossa kanniskele!"

"Mitäs puhut, Suomen sulha, Suomen sulha, maitten orja,
isäni ikäinen paimen, ruotiruodoilla elänyt,
kalanpäillä kasvaellut karjalaisna kaskimaissa!"

"Siis mä lienen Suomen sulha, Suomen sulha, maiden orja,
isäsi ikäinen paimen, ruotiruo'oilla elänyt,
kalanpäillä kasvaellut karjalaisna kaskimaissa,
ellen elkiäs sanele."

"Sano kaikki, mitäs tiedät!"

"Kussas kolme poikalastas? - Yhden tuiskasit tulehen,
toisen vetkaisit vetehen, kolmannen kaivoit karkeesen.
Sen kuin tuiskasit tulehen, siit' ois Ruotsissa ritari;
sen kuin vetkaisit vetehen,siit' ois herra täällä maalla;
sen kuin kaivoit karkeehesen, siit' ols pappi paras tullut."

Mataleena, neito nuori, rupes vasta itkemähän, itki vettä kiulun täyden,
Jeesuksen jalat pesevi, hiuksillansa kuivaeli:

"Itsepäs lienet Herra Jeesus, kun mun elkeni sanelit!
Pane minua, Herra Jeesus, pane minua, minkäs tahdot,
soihin, maihin portahiksi, porttojen polettavaksi, jaloin päällä käytäväksi!
Pane minua, Herra Jeesus, pane minua, minkäs tahdot,
silloiksi meren selälle, lahopuiksi lainehille,
joka tuulen turjotella, joka lainehen ladella!
Pane minua, Herra Jeesus, pane minua, minkäs tahdot,
tunge hiiliksi tulehen, kekäleiksi valkiahan,
joka tulen tuikutella, valkiaisen vaikutella!"

(Loput tekstit seuraavissa blogiteksteissä).

 



 

2 kommenttia:

  1. Onko tuossa Albertin maalauksessa juurikin se hetki, kun Mataleena anelee Jeesusta:
    "Pane minua, Herra Jeesus, pane minua, minkäs tahdot"?
    Ja oliko se myös mielessä Marialla, joka kuunteli silmät loistaen, posket punoittaen, hengitys tihentyneenä ja vaatteitaan raotellen Jeesuksen opetuksia, josta siskonsa Martta hänelle ärähti:
    "Riittää se vähempikin ittensä tyrkytys!"
    Johon Jeesus tuumasi että Maria tässä on valinnut hyvän osan eikä sitä oteta häneltä pois.
    Maria sai pitää osansa ja Jeesus sai - mitä?

    Vai olenko ymmärtänyt koko kupletin juonen aivan väärin?

    VastaaPoista
  2. Tätähän minä vähän pelkäsin... Ajat ja kieli ovat muuttuneet, muistomerkit ja patsaat särjetty, taitavien veistäjien työt korvautuvat kirjaimellisesti skeidalla, erotiikasta tulee pornoa, sivistyksestä somea. Kirkkoveneen kuva olisi tehokkaampi vähän peitettynä, tietokilpailu korvataan googletuksella. Niin että Qroquius, vaikka olitkin näppärä, ymmärsit kupletin aivan väärin! :)

    VastaaPoista