maanantai 22. elokuuta 2011

Kuninkaan paluu ja rohirrim


Katselin tässä osia Tolkienin Sormus-sarjan kolmannen osan filmatisoinnista, ja löysin pieniä herkkuja joita aiemmin en ollut havainnut. Esimerkiksi örkkiarmeijan rummutus: siinä lyötiin bisarristi 2 + 3 eli viiteen, mikä luonnollisesti korosti joukon epäluonnollisuutta. Tai kun mieleltään järkkynyt Minas Tirithin käskynhaltija Denethor oli lähettänyt koko ratsuväkensä ja poikansa Faramirin varmaan kuolemaan, hän kuunteli surullista hobbittilaulua, ja söi kirsikoita joiden punainen mehu valui suupielistä kuin veri.

Koko sarjasta sen 3. eli viimeinen osa on aina puhutellut minua eniten. Varmaan se on jonkinlaisen saksalaisen keskiaikaromantiikan tulosta. Mitäpä muita Rohanin urheat ratsumiehet olivat kuin tuhannen vuoden takaisia germaaniritareita? Useimmat henkilön- ja paikannimet ovat muinaisgermaanista juurta, tai ainakin muistuttavat niitä, Isengardista ja Helmistä alkaen.

Koko asetelmahan tässä "maailmansodassa" on niin perieurooppalainen! Siinä ollaan kuin Wienin porteilla ikään, ja torjutaan perivihollista, joka aina on tullut idästä, olipa se sitten minkä niminen tahansa. Jopa alueita voidaan kuvitella maittain. Shire eli Kontu on tietysti leppoisaa Englantia, Rohan Saksaa ja Gondor ehkä Itävalta-Unkaria... Ja ehkäpä ruhtinas Imrahil Kaunis toi joukkonsa apuun Italiasta? Mitään täsmällistä vastaavuutta on toki tarpeetonta ja ehkä vahingollistakin hakea, mutta perieurooppalainen mielikuvitus pääsee tässä aika vapaasti laukkaamaan.

Tietysti koko trilogiasta on etsitty symboliikkaa, suorastaan vertauskuvallisuutta. Monet ovat korostaneet sen kristillistä perustaa, mutta innokkaimmillaan niin puhkiteologisella kuurninnalla, ettei sellaiseen ole järkevää lähteä mukaan. Mutta tokihan eurooppalainen myytistö on mukana tavalla tai toisella. Jopa Kristus-myyttikin on ajatuksena lähellä, kun seuraa Frodon tuskaista matkaa kohti ratkaisua - ja sen jälkeen poistumista ihmisten maailmasta Lännen maille. Jopa hänen kätensä vuotaa verta tulivuorella joka on kuin Golgata ikään.

Parempi olisi tietysti puhua ikivanhasta myytistöstä suurena sammiona, josta riittää ammennettavaksi niin uskonnoille kuin tarinankertojillekin. Monet myytit ovat rakenteeltaan sellaisia, että niistä voi löytää syvyyksiä mielin määrin. Myös vaikkapa Éowynin sankariteko lopputaistelussa (kuva yllä) on vanha myytti, jota vaikkapa Jeanne d'Arcin kannattajat hyödynsivät 1400-luvulla.

Hupaisa yksityiskohta on Rohanin ratsumiesten monikollinen nimi Rohirrim, joka on puhtaasti hebrean mukaan rakennettu. Tämän ovat jotkut kieltäneet, mutta kyllähän ajatus sopii erinomaisesti sellaiselle joka on lukenut paljon sanokaamme keskiyläsaksalaisia tekstejä. Siellähän saattaa törmätä hebreasta lainattuihin monikollisiin sanoihin kuten cherubim - suomeksi käännettynä voidaan sanoa, että "cherubim lauloivat", kuten nyt kai Tolkienin kohdalla on sanottava "rohirrim ratsastivat". Kuulostaa oudolta suomeksi, mutta muilla kielillä ei niinkään.

Tuliko Aragornista hyvä kuningas? Mikä oli puolihaltianeito Arwenin osuus Keski-Maan uudelleen rakentamisessa. Siitä on asiantunteva ja kiintoisa kirjoitus tässä.

Ainoa minua askarruttanut kysymys Tolkienin teoksessa on koko asetelman mustavalkoisuus. Se toki sopii tähän eurooppalaiseen perinteeseen. Mutta entäpäs jos Sauron olisikin voittanut? Mitä sitten olisi tapahtunut. Ihmiset olisivat kadonneet, haltiat lähteneet, örkit jääneet. Eipä Sauronilla olisi paljon hurrattavaa tuloksessa... Sehän läsähtäisi kokoon, ja pimeys peittäisi kaiken. Tylsä olotila jopa Sauronille? Mutta kuolemasta ja pahuudesta nuo Mordorin kaltaiset sanat ainakin englantilaisessa perinteessä kertovat, ajatellaanpa vaikka morlokkeja tai Moriartyä. Ja lähtökohtana täytyy olla latinan 'mors', kuolema.


7 kommenttia:

  1. Kari,
    pakko tunnustaa, että koko sarjaa varjostaa eräänlainen, lievästi puuduttava ylenpalttisuus. Onhan se suuri seikkailu kaikessa monikerroksisuudessaan mutta olisiko niin kuin eräs kirjastoihminen minulle kerran sanoi: sen kieli ei oikein tyydytä?
    Joka tapauksessa The Hobbit puri minuun paremmin mutta se onkin kirjoitettu kai lapsille. :-))

    Hannu

    VastaaPoista
  2. En muista mistä luin ja oliko Tolkienin sanomaa vai jonkun muun, mutta Keski-Maa todella on verrannollinen Eurooppaan. Tämän lähteen mukaan Hobittila on suunnilleen Oxfordin kohdalla. Johtuneeko siitä, että Tolkien samastui kovasti hobitteihin... Lisäksi tarina sijoittuu muistaakseni tähän meidän maailmaamme, mutta kuvitteelliseen aikaan. Sen sijaan allegoriaa Tolkien on sanonut vihaavansa, eikä ilmeisesti pitänyt teoksen analysoimisesta teologisesta näkökulmasta. Sanoi vain halunneensa kirjoittaa pitkän tarinan.

    Suvi

    VastaaPoista
  3. Takavuosina Moselin viinilaaksoa pitkin autoillesani vastaan tuli Gondor niminen pikkukaupunki. (Oikeastaan sen nimi on Gondorf, mutta joku humoristi oli sutinut kyltistä F:n piiloon) Jonkinlainen dejavu iski myös Irlantia kierrellessä. Joidenkin ohitettujen pikkukaupunkien ja kylien iirin- kieliset nimet toivat kovasti mieleen haltiakielen.

    Jos Hobittila oli Oxfordin liepeillä kuten Suvi yllä mainitsee ja Gondor Saksan suunnalla, niin kenties haltiat sitten sijoittuivat Vihreälle Saarelle. Jostain olen lukenut, että Rohan olisi Tolkienin mielessä edustanut muinaista anglosaksista englantia.

    Niitä pikkuherkkuja LOTR:ssa tosiaan riittää. Kun katsoi läpi DVD boxin parituntiset making of-dokumentit, vasta tajusi, kuinka suurella vaivalla ja pieteetillä esimerkiksi puvustuksessa, tarpeistossa ja eri kuvauspaikkojen "arkkitehtuurissa" todella toimittiin.

    Tuo mainitsemasi Faramirin ratsastus Osgiliathiin ( http://www.youtube.com/watch?v=WskRAEggqkQ ) on mielestäni yksi trilogian elokuvakerronnallisesti vaikuttavimmista kohtauksista. Toinen vastaava on tietysti rohirrimin hyökkäys Pelennorin kentälle ( http://www.youtube.com/watch?v=l8yOdAqBFcQ&feature=related ) Molemmissa kohtauksissa nimenomaan musiikin ja äänten käyttö on suorastaan mestarillista!

    VastaaPoista
  4. Ehkä sitä on turhaa pohtia millainen kunkku aragoni on, kun kuitenki on fantasiaa/eräänlaista satua, vähän kuin alkas miettiä millainen avioelämä lumikilla tai tuhkimolla oli senjälkeen kun ja elivät elmänsä loppuun saakka onnellisena.
    ottaa vaan fantasiana/satuna/tarinana

    VastaaPoista
  5. Anonyymi, saahan sitä nyt satua jatkaakin! Mitä pahaa sadussa on? Parhaimmillaan se saa aikaan syvällisempääkin pohdintaa!

    VastaaPoista
  6. en mä sitä tarkottanukkaan ettei sais:)
    todellinen elämä tuntuu olevan paljon ihmeellisempi monasti

    VastaaPoista
  7. Tolkienhan ilmoitti vihaavansa syvästi allegoriaa, muistan kirjailijan peräti jossain menneen sanomaan jotakin sellaista kuin "Mordor oli idässä koska se ilmansuunta sattui karttaa piirrettäessä jäämään jäljelle."

    Eurooppalaista mytologiaa ja tarinaperinnettä toki käytti, tiedä mitä kaikkea tietoisesti (paljon), mitä tiedostamatta (vielä enemmän). Julkilausuttuna tarkoituksenaan Tolkienilla tosin oli kirjoittaa eräänlainen englantilainen kansalliseepos, sellainen Kalevala jonka hän olisi toivonut briteillä olevan. Sekä keksiä kielitieteellisenä huvituksinaan kehittelemilleen haltiakielille historia, jotta ne olisivat todellisia kieliä.

    VastaaPoista