Äidilläni oli tapana puhella ja huomautella värikkäällä tavalla, joka aikoinaan jäi muistiin kirjoittamatta ja lähteiltään selvittämättä. Perheen loreen kuului hänen ansiostaan sanontoja joiden lähtökohtaa voisi yrittää etsiä esimerkiksi Haapaveden - Kokkolan akselilta, Lappeenrannasta, sekä ennen kaikkea kuitenkin SYK:laisesta nuoruudesta 20-luvun alun Helsingissä.
Ensin mainittuun suuntaan voisi viitata sanonta "Oov vait vasikka" johon saattoi tulla jatkoksi esimerkiksi "nenäs on ku lusikka" tai jotain muuta sen kaltaista. Helsinkiin viittaa epäilemättä keittiössä kuultu Merikannon Kesäillan valssin sävelmällä hyräilty "Paa-nep...pas sop...paan pip...puu-ri... Et...tei see sop...paa hap...paa-ne". Nuoriso oli tuolloin vähintään yhtä kekseliästä vääntelemään tekstejä kuin nykyään. Minun sodanjälkeiseen kouluaikaani sijoittuu (äidin vähän paheksuma) väännös muovileluja tehneen Telexin mainoksesta "Telex Tekomunat Teidänkin Tenaville".
Aivan varmasti myöhäisintään sota-aikaan liittyy hierojan lyhenteinen lehti-ilmoitus jota siteerasin otsikossa. Hän tuli siis "hot. myös kot.", hän vastasi "puh. XX XXX myös pyh.", ja hänen "as." eli asuntonsa oli "pih. per.". Kunnianarvoisa pakinoitsija Olli olisi voinut tällaisen tarita, mutta kun en sellaista muista. Asiayhteydestä riippuen äidin (ja sitten meidänkin) suusta tuli milloin "hot myös kot", milloin "puh myös pyh", ja joskus myös "pih per", jos vaikka oltiin maalla ja sattui hätä yllättämään.
Kokkola-svenskaan liittyivät tietysti monet puolikieliset tai kyökkiruotsalaiset sanonnat, joista päällisimpänä tulee sukuvirheen vähän ekivookiksi muuttanut kylvettäjän ilmoitus "Där sku va en kar ledi för komsrådinnan". Sekakieli ja kyökkiruotsi ovat kiehtova aihe sinänsä, mutta sattuisiko kohdalle yhtään lukijaa joka muistaisi noita suomenkielisiä höpötyksiä?
Meillä on kanssa pantu soppaan pippuria, ettei se happane :)
VastaaPoista