Kansanrunon kuvasto on monesti poikkeuksellisen voimakasta, suorasanaista ja humoristista. Vanhoja sävellyksiäni puhtaaksi toimittaessani törmäsin Meren kosijoihin, opetusrunoon tai moraliteettiin, joka on kuin pedagogiikan oppikirjasta reväisty. Käyttämässäni versiossa miestä odottaa saaren neiti Annikkainen:
Annikkainen, saaren neiti, istui saaren sillan päässä. Sekä istui että itki, vuotti miestä mielehistä.
Sitten alkaa tapahtua asioita joiden luulisi innostavan animaatioelokuvan tekijöitä. Merestä kuuluu kohinaa ja loisketta:
Vaskimies merestä nousi, vaski suuna, vaski päänä, vaskikintahat käessä, vaskikihlat kintahissa. "Tules mulle, neiti nuori, vaskimiehen morsioksi!"
Neidillä on jo saatua opetusta, ja hän tietää vastata:
Enp' on tule enkä huoli! Enp' oo suotu enkä luotu enkä koissa kasvatettu vaskimiehen morsioksi!" Sepä mies vajosi sitten takaisin mereen.
Ja siinä Annikkainen taas istui, sekä istui että itki, odotteli uutta miestä tulevaksi. Jo kohisee meri taas, ja ylös nousee Rautamies, rauta suuna, rauta päänä, rautakintahat kädessä ja rautakihlat kintahissa. "Tules mulle", mies ehdottaa, mutta saa saman vastauksen, neiti ei huoli. Ja mies menee mereen takaisin.
Siinä Annikkainen taas sillan päässä istuu, itkee ja odottaa. Merestä nousee houkutteleva Kultamies, kulta suuna, kulta päänä, kultakintahat käessä ja kultakihlat kintahissa. Moni neito jo heltyisi tällaisen herkun heilaksi, mutta eipä helly Annikkainen. Ja sinne mereen vajoaa se kultamieskin. Ja Annikkainen istuu taas ja odottaa, kunnes
Leipämies merestä nousi, leipä suuna, leipä päänä, leipäkintahat käessä, leipäkihlat kintahissa: "Tules mulle, neiti nuori, Leipämiehen morsioksi!"
Viisas neiti tekee vihdoin valintansa:
"Jo tulen minä sinulle, Leipämiehen morsioksi! Jo oon suotu, jo oon luotu, jo oon koissa kasvateltu Leipämiehen morsioksi!"
Toisessa opetusrunossa samanniminen Turun neiti valitsi väärin, ylläpiti talvehtimaan jäänyttä ja paljon kultaansa kilistellyttä saksalaista kestiä, kauppamiestä. Mutta kun kevät tuli ja meri aukeni, kestipä lähti laivalleen ja purjehti pois. Varmaan näiden kestien säikyttämiseksi tarinaan on joskus liitetty hyljätyn neidin kosto. Muinoin uskottiin ulkomailla, että suomalaisilla oli maaginen kyky nostattaa hirmumyrskyjä ja suistaa petturit haaksirikkoon, ja tämän tempun tekee myös Turun neiti.
Viisaamman Annikkaisen tarinaan yhdistin joukon itä-karjalaisia runosävelmiä, joitten epätavallinen mehevyys antaa laululle draivia ja myös ripauksen komiikkaa. Jo on ihme, ellei oppi osu kohdalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti