Epäsymmetrinen tasa-arvo

Paremman kauhisteltavan puutteessa media on nyt vähän aikaa tohkeillut sillä, että jokin pörssiklubi ei ota jäsenikseen naisia. Kauhistuttavaa epätasa-arvoa vallan!

Tulin eräässä seurassa vahingossa ottaneeksi asian leikillä. Sanoin että tervetuloa vaan naiset mieskuoroihin, niissä on kroonista tenoripulaa. Ja mitämaks myös miesten saunavuorolle, ihan muuten vaan... Siihenpä käytiinkin ärhäkästi kiinni ja vaadittiin että naisten on päästävä kaikkiin sellaisiin seuroihin joihin miehetkin pääsevät.

Kysyin sitten että kävisikö toisin päin myös, että miehiä soroptimisteihin ja zontiin, tai vaikkapa äitijumppaan. Silmät leiskuen tuli vastaus heti: "Ei tietenkään, koska ne ovat naisten omia järjestöjä!" Kyllähän minä ymmärsin. Tasa-arvon vaatimukset kumpuavat silkasta kateudesta. Jotkut naiset näet arvelevat, että miesten järjestöissä ja klubeissa päätetään tärkeistä asioista heidän ohitseen. Samoin on hulluimmillaan vaadittu saunapolitiikan kieltämistä, koska aina on mahdollista että miehet siellä kelteisillään tulevat puhuneeksi asioista joihin naisillakin voisi olla jotain sanomista.

Mutta toisin päin ei tietenkään voi ajatella. Mikään symmetria ei voi tulla kysymykseenkään. Kyllähän naisilla pitää olla oikeus kokoontua keskenään ilman miehiä. Se, että miehille tätä oikeutta ei voi antaa, johtuu siitä että arvellaan miesten puhuvan tärkeistä asioista ja tekevän jopa päätöksiä niistä. 

Vauhkoontuneet tasa-arvonaiset eivät tule ajatelleeksi, että miesten kesken voitaisiin myös jutella niitä näitä miesjuttuja, ja että nämä jutut eivät välttämättä juurikaan eroa naisten keskinäisistä jutuista. Tässä mielessä naisten asenne on kunniaksi miehille. Heidän kuvitellaan olevan asiallisempia ja asiakeskeisempiä kuin naisten, joiden rupattelusta valittajilla luonnollisesti onkin kokemuksia.

Moni puheenaihe miehiltä loppuisikin, jos naisia pääsisi heidän saunavuoroilleen tai klubeilleen. Ikävämpää miesjoukon keskinäiselle yhteishengelle voisi lisäksi olla, että mukaan päässyt nainen herättäisi miesten keskuudessa kiinnostunutta kilvoittelua, ja johtaisi eripuraan ja mustasukkaisuuteen. Mies voisi aiheuttaa samanlaisia reaktioita naisporukassa, jossa heti tiedetään että joukon nuorimmat ja näteimmät voisivat saada ansiotonta etua. Olen johtanut yli 20 vuotta myös naiskuoroa, ja tiedän mistä puhun...

Mitä kiihkeämmiksi tasa-arvon vaatimukset käyvät, sen absurdimmalta ne kuulostavat, ja juuri tuo absurdius tekee vaatimuksista täysin epärealistisia, jopa tuhoavia. Antaa vain kaikkien halukkaiden naisten, miesten, vasenkätisten tai ruskeasilmäisten rauhassa perustella eksklusiivisia klubeja itselleen. Mietitäänpäs kerrankin miltä tuntuisivat sinisilmäisten oikeakätisten vaatimukset päästä ruskeasilmäisten vasenkätisten yhdistykseen. Millä argumenteilla tällaisten vaatimusten oikeutettuisuutta perusteltaisiin?

- - -

Kuvittelin mielessäni mitä tapahtuisi, jos naiset vaatisivat pääsyä eduskunnan tai kunnanvaltuuston tai puoluejärjestön miesten saunavuorolle. "Tervetuloa vain", miehet saattaisivat sanoa, vaikka hyvin tietävät että miehet ovat aivan yhtä epävarmoja ja ujoja naiskatseen edessä kuin naiset miesten katsoessa. Ja sitten se nainen tulee saunaan, on normaaliin tapaan alasti siellä, ja miehet pääsevät vähitellen ujoudestaan ja tottuvat sen naisen läsnäoloon. Joku saattaisi jälkeen päin vielä helpottuneena mainita naista pahimmalla feministien tuntemalla luonnehdinnalla: "Sehän oli ihan hyvä jätkä!" 

Arvatkaa mikä olisi tuon rohkean ja mukavan naisen kohtalo kanssasisartensa parissa tämän jälkeen...