Media on ollut tavanomaisen typerä, mutta muuten menee ihan kivasti

Kun töissä nyt on pieni suvantokohta, on hupaisa katsoa mihin kaikkeen ei ole tarvinnut viha, pilkka tai paheksunta mielessä puuttua. Kauheat, kuohuttavat ja hirveät mennäviikkojen tapahtumat vajoavat tavanomaiseksi mediaelämäksi, joka ei kaada maata eikä mielenrauhaa, mutta kyllä vahvistaa sen vanhan käsitykseni, että pahantahtoisuus, tahallinen tosikkous ja ilkeys tätä julkista elämää sävyttävät.

Tyhmyydestä en puhu mitään, sitähän ei Jumalakaan pysty parantamaan. Mutta niinsanottujen täysjärkisten toimissa nuo mainitut epämiellyttävät käytösmallit muuttuvat moraalin ja etiikan ongelmiksi. Niistä Jumalallakin tiettävästi on erinäistä huomautettavaa.

Helena Erosen hihamerkkisatiirin käsittelyssä se satiiri lopultakin oli vahvinta muualla kuin Erosessa. "Ne tekivät sen itse", ja joku voisi ehkä miettiä oliko natsien juutalaismerkin julkaiseminen uutisten yhteydessä niin tavattoman fiksua.

Björn Wahlroosin kirjasta nousi kaamea kalabaliikki, ja joku ehti jo kysellä eikö tässä maassa enää saa esittää keskimääräistavallisista mielipiteistä poikkeavia ajatuksia ilman, että nostatetaan hirveä haloo? Nythän olisi ollut mainio tilaisuus esimerkiksi pohtia demokratian olemusta toisilleen vastakkaisten argumenttien avulla. Mutta ei se käy, se ei käy, se ei kertakaikkiaan käy.

Naiset kuulemma eivät pääse johonkin hienoon pörssiklubiin, ja siitäpä "naiset raivostuivat", kuten fiksu toimittaja keksi otsikoida juttunsa. Just just. Jep jep. Eihän noissa kiihkeissä vaatimuksissa ole tolkun hiventäkään, tasapuolisuudesta nyt puhumattakaan.

Ilkka Kanervaa minun tulee ihan oikeasti sääli. Ystävälliseksi ja hurmaavaksi luonnehdittu mies on ollut politiikan sisäkammareissa koko ikänsä. Ei ihme jos alusta pitäen tiettyihin etuihin tottuneella hybris menee överiksi, eivätkä varoituskellot ole päässeet kertomaan itsesuojeluvaiston olemassaolosta.

Titanicin satavuotistuhojuhlia on vietetty pontevasti. Jotkut ovat mietiskelleet, mistä Titanicin erikoisasema mahtaa johtua, kun vaikkapa Lusitanian upottamisessa meni paljon useampia hyiseen hautaan, puhumattakaan niistä saksalaisista pakolaisista jotka menettivät henkensä eteläisellä Itämerellä viime sodan loppuvaiheissa.

Syyriassa ja muualla tapetaan ihmisiä surutta. Yhdestä diktaattorista kun päästään eroon, tulee perässä toinen. Joku saudien suurmufti on vaatinut, että kirkot pitää hävittää Arabian niemimaalta. Kuwait kuulemma on aloittanut hommat jo - mitäpä miettinevät amerikkalaiset jotka jo kerran kävivät vapauttamassa heidät...

Äh. Synkistelyä voi jatkaa loputtomiin, mutta mitä hyötyä siitä on? Mukavia asioita tapahtuu myös kaiken aikaa. Kevät tulee rauhallisesti ja ajallaan. Tänään kuulin oikein hyvän modernin pianokappaleen radiosta, mutta en muista sen säveltäjää, ei ollut tuttu. Presidenttipari vieraili söpösti Ruotsissa. Mahtoivatko kertoa Victorialle minun ja eräiden muiden ehdotuksesta, että hän ryhtyisi myös Suomen kuningattareksi, ja palautettaisiin näin edes osa Kalmarin unionista?

Vein yhden kirjan painoon Hämeenlinnaan. Toisen on määrä valmistua vasta joululahjaksi. On aikaa järjestää jäämistöä, ja aloittaa uusia tuoreita kasanalkuja. Jokunen pino täytynee siirtää pois tiskipöydältä, jotta pääsee lotraamaan astioiden kanssa. Ihan mukavaa tässä on olla, Bayern Münchenkin voitti. Tosin Barcelona hävisi, joten siinä suhteessa meni tasan. Ehkäpä Pelicans voittaa kiekkomestaruuden - niillä on niin söpönväriset turkoosit paidatkin.

Jahah, voisi vaikka tiskata ja sitten pyykätä... Puhdas paita huomenna olisi kiva ylläri.