sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Strano 1

Päätin lomamatkani lopulla käydä Stranon kaupungissa, jota netissä joskus mainostettiin kiinnostavaksi vierailukohteeksi. Kapearaiteinen juna lähti Aricciasta kohti etelää, luullakseni, ja kolisteli hiljaksiin puolisen tuntia. Ikkunoista näkyi harvakseltaan taloja ja viljelysmaita, mutta kun juna sitten pysähtyi yksinkertaisen asemarakennuksen eteen, sen takana näytti olevan  vanhaan italialaiseen tyyliin varsin tiiviisti rakennettu pieni kaupunki.

Kysyin asemalaiturilla kyytiä hotelliin, mutta minulle sanottiin että se on aivan lähellä, parin minuutin kävelymatkan päässä. Pääkatua kävellessä se erottuisi muita isompana vasemmalla puolella, ja sen edessä olisi pieni puistikko suihkulähteineen.

Kävellessäni huomasin kadun varrella pieniä kauppoja, joiden ikkunoissa oli monen kaltaista pikkutavaraa. Vaikea oli sanoa, mitä kauppatavaraa niissä varsinaisesti oli tarjolla. Mutta tuota pikaa katu leveni pieneksi puistoksi, ja kun lähestyin sitä, myös sen keskellä oleva suihkulähde alkoi pulputa vettä.

Siinä hotelli joi olikin. Oven yllä luki kultaisin kirjaimin kaksi sanaa, Albergo ja Strano. Astuin sisälle, ja huomasin vastaanottotiskin takana saman miehen jolta asemalla kysyin kyytiä. Hän olikin ilmeisesti majatalon isäntä, ja järjesti minut näin näppärästi asiakkaakseen.

”Suositelen teille huonetta numero yksi. Se on paras huoneemme, kaikki mukavuudet ja televisio”, isäntä sanoi. ”Ikkunasta on kaunis näköala puistoon ja suihkulähteelle”, hän lisäsi. 

Huone numero yksi oli todella kodikas ja mukava. Suihkuhuone ja tilava toiletti, televisio hyvin uutta litteää mallia, ja näköala puistoon, se olikin kaunis, kuten isäntä oli sanonut. Suihkulähde piti ilmeisesti taukoa. Päätin lähteä ulos tutustumaan pikku kaupunkiin. Sanoin ohi mennessäni isännälle, että olin iloinen että tapasin hänet jo asemalla. 

”En ole ollut tänään asemalla, olen koko ajan ollut täällä albergossa”, isäntä sanoi. ”Mutta olinpa unohtaa, pyytäisin teitä kiinnittämään takinrintamukseen tämän pienen merkin. Se on albergoni symboli, ja ihmiset tunnistavat sen, mikäli eksyisitte noilla mutkikkailla kujilla”, hän lisäsi.


Kiitin isäntää, kiinnitin rintamerkin, ja astuin kadulle. Samassa myös suihkulähde heräsi henkiin, ja pulppusi vettä kauniisti kaartuvina suihkuina.

(Jatkuu...)

1 kommentti:

  1. Onnittelut 80 vuotissyntymäpäivästä Stranon maisemissa.

    VastaaPoista