Joulun kertomukset ovat yleispäteviä, ja läntisen kulttuurin ydintä

Media pursuaa taas kiivasta keskustelua joulusta ja joulujuhlista. Saako laulaa Enkelitaivaan? Saako olla seimikuvaelma tai joulukertomus? Saako laulaa joululauluja? Pitääkö joulukuusi, tontut, pukki ja enkelit kieltää? Kiihkeässä väittelyssä esitetään välillä väitteitä jotka naurattaisivat, ellei päällimmäisenä kaiken aikaa olisi kauhu ja pelko suomalaisen ja eurooppalaisen perinteen typistämisestä.

Useimmissa tapauksissa kristillisen joulun kieltämistä perustellaan maahanmuuttajilla, joilla tässä tapauksessa useimmiten tarkoitetaan muslimeita. Muslimien kantoja ei kuitenkaan paljon esitellä, ja kuinka voitaisiinkaan, kun niissä esiintyy koko kirjo fanaattisimmista julistuksista aina sopeutuvimpiin ja liberaaleimpiin käsityksiin asti. Minulle on tullut sellainen käsitys, että fanaattisimman islamismin kannattajia on muslimeista vähemmistö, ja että uuden kotimaansa tapoihin sopeutuvat eivät paljon asialla elämöi, varsin ymmärrettävistä syistä. Sitä paitsi islam tunnustaa Jeesuksen profeetaksi, eikä näinmuodoin voi mitenkään demonisoida häntä.

Luulenpa, että tässä asiassa käytetään muslimeja suruttomasti hyväksi, vieläpä niputtaen heidät yhdeksi suureksi ja vaikutusvaltaiseksi kansanryhmäksi. Todelliset fanaatikot ovat supisuomalaisia, "edistyksellisiä" ja kristinuskon vastaisia "vapaa-ajattelijoita" (vai miksi heitä tulisi nimittää, kun jokainen nimitys myös koetaan vihamieliseksi). Tällainen kiihkeä asenne on levinnyt nuorten aikuisten pariin hyvin tehokkaasti, ja näyttää olevan jopa vallitsevana yliopistoissa ja oppia saaneiden parissa. Myös opettajien joukossa on näitä fanaatikkoja, jotka vetoavat milloin mihinkin yleishyödylliseen ja tasapuolisuutta näennäisesti tukevaan ajatteluun.

Merkillinen yleispiirre tämän kovaäänisen vähemmistön keskustelutavassa on, että opinsaannista huolimatta joulua ja kristillistä perinnettä käsiteltäessä kirjoitustyyli taantuu melkein lapsen tai varhaismurrosikäisen tasolle. Puhutaan "jeesuksista ja muista saduista", ja näytään oltavan autuaan tietämättömiä koko eurooppalaisen kulttuurin keskeisimmästä ja vaikuttavimmasta perinteestä. Tällaista kielenkäyttöä näkyvät harrastavan jotkut professoritasonkin edustajat, ainakin Hesarin "raadin" äskettäin julkaistuissa kannanotoissa.

Ei tämä vouhotus tähän jää, siitä voi olla varma. Joku vuosi sitten paheksuttiin itsenäisyyspäivän ja uudenvuoden julkisia juhlia, jossa Jumala ompi linnamme -laulun lisäksi paheksuttiin myös kansallislaulua "ulkomaalaisia ärsyttävänä", ja lippua jossa on kristillinen symboli. Paheksujat olivat taatusti suomalaisia, mutta käyttivät tukenaan fiktiivisiä maahanmuuttajia ja ulkomaalaisia. Tämä jatkuva melske masentaa, huolestuttaa ja pelottaa. Yleiseltä sivistyneisyydeltä ollaan pudottamassa pohjaa pois, ja tyhjentyvän "meemin" tilalle tulee hyvin nopeasti uusi, joka voi olla entistä paljon pahempi.

Joulun kertomuksilla on yleispätevyyttä ja lohduttavuutta kauas yli ahtaiden uskonnollisten rajojen. Fanaatikot haluavat riistää ne kansan suurelta enemmistöltä. Ehkäpä vielä ei tajuta, että aatteelliset vallankumoukset tuovat harvoin mukanaan menetettyjä arvoja korvaavaa ainesta. Pimeys laskeutuu maan ja kansan ylle.