sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Muuan reipas retkilaulu

Ilmari Krohn oli tunnetusti hyvin hurskas mies, ehkäpä voisi jopa sanoa että viattoman hurskas. Kerran 1950-luvulla esitettiin Helsingin Johanneksen kirkossa Bachin kantaattia 76 "Jesu der du meine Seele". Sen toinen osa ("Wir eilen") on sopraanon ja alton duetto, jossa he rientävät pelastamaan kiipeliin joutuvaa Jeesusta. Tuo musiikki on Bachinkin tuotannossa hurjaa polkkaa ja vielä siitä kiperimmästä päästä. Ei kestänyt montakaan tahtia, ennenkuin vanha professori karkasi pystyyn, huusi että "täällä on sielunvihollinen!", ja juoksi ulos.

YouTubessa on tästä duetosta lukuisia esityksiä. Jotkut ovat aivan tolkuttoman nopeita, jotkut kovin harrastelijamaisia. Ainoa hiukankaan kunnollinen esitys lienee tässä. Siitä kyllä kaipaa vähän isompaa orkesteria, ainakin kontrabassoa.

Krohn muuten hurskaana miehenä jätti suuresta kansansävelmäkokoelmastaan laulujen tuhmat sanat pois, ja kirjoitti niiden sijaan vain: "Sanat sopimattomat". Sellaisia lauluja olikin melkoinen määrä. Kerran muinoin istuin Matti Raution kanssa iltaa, taisi sekin olla 50-luvun lopulla, kun meille pälkähti päähän käydä teossarja läpi. Olisikohan Ilmari-sedältä jäänyt jotain huomaamatta?

Ehkäpä whisky antoi meille lisävoimia kovin turhalta tuntuvaan työhön. Ja lopulta se löytyi! Mukaan oli sittenkin lipsahtanut laulunalku, Krohnin reippaaksi retkilauluksi ymmärtämä (ja siteeraan sitä nyt ulkomuistista, sillä en ole löytänyt tuota laulua uudelleen):

"Lähtääs poijat reisulle ja ollaan kummulla yötä!
Kaks on perunaa pussissa ja lihamakkara myötä!"


Joku aika tuon jälkeen Rautio kävi Lahdessa Felix Krohnin synttäreillä, ja ilmapiirin tultua riittävän kosteaksi loihe lausumaan tuon runonpätkän. Felix laski painavan kätensä Matin olalle ja sanoi:

"Kuule Matti, kyllä me Ilmarin pojat tuo laulu tunnetaan!"

4 kommenttia:

  1. Ilmari oli tosiaan hurskas mies, joka ihan tieteellisesti todisteli jazz-musiikin turmiollisuutta mm. seuraavin argumentein:
    "
    - Jazzrytmin kokonaisvaikutus jää täten vaille kaikkea henkevöitymisen mahdollisuutta ja sen yleinen luonne käy ikäänkuin eläimelliseksi.
    - Jazzimusiikki vain paljastaa esille sen säädyttömyyden, mikä pohjimmilta kätkeytyy sen säestämiin tanssiliikkeisiin.
    - Tarvitaankohan tervehenkisen taiteen puolesta ehkä jonkinmoista "Lapuan liikkeen" tapaista myrskyn suhahdusta lakaisemaan syrjään jo ylen röyhkeäksi paisunutta rämesävelten rähinää.
    "


    Krohnin sävelkieli ja sointumaailma ovat mielenkiintoisia. Hallussani on hurskaan mestarin Neliääninen koraalikirja, sekä tietysti tunnen virsikirjassa olevat Ilmarin virret. Aikalaisensa Heikki Klemetti omasi yhtä omaperäisen sävelkielen, tämä mainittakoon.

    Kerran kuulin Ahti Kuorikoskelta jutun Haahti-Krohn - perheen mustikkaretkestä. Perhe lähti siis metsään, sovittiin sopivan paikan tultua, että mennään tunniksi keräämään mustikoita, jonka jälkeen tullaan tälle paikalle syömään eväät.

    Tunnin kuluttua äiti-Hilja palaili paikalle, lapsetkin tulivat yksi kerrallaan, alettiin purkaa eväskoria.
    - Mutta missäs isä, ihmetteli Hilja.
    Pian kuului metsästä rykimistä, ja Ilmari asteli paikalle.
    Katseltiin itse kunkin mustikkasaalis. Hilja-äiti oli saanut litran, lapset kuka minkäkin määrän.
    - Entä sinä, isä, kysyi joku.
    - 573 mustikkaa, kuului tunnetun teoreetikon vastaus.

    VastaaPoista
  2. YouTubessa oli tuon videon alla lämmittävä teksti:

    the first time I heard this I fell in love with it right on the spot, and though i'm not christian i felt such a deep warm feeling for JESUS, this piece resumes for its own the beauty and the greatness of western civilization (i'm not a westerner), thank u for sharing this

    Lähettäisipä läntinen kulttuuri enemmän ja johdonmukaisemmin tällaisia näytteitä suurenmoisuudestaan... Sillä suurenmoistahan tämä on!

    VastaaPoista
  3. tititointi ja solmisointi tulee uniin...27. syyskuuta 2011 klo 12.12

    Täältä varmaan voi kysyä?

    Mikä mahtaa olla seuraavan laulun nimi ja säveltäjä?

    Sanat alkavat jotenkin seuraavasti:

    "Keijujen parvi välkkyväinen, hopeisten siskojen viehkeä vyö..."

    Kuulin osan laulusta muutama aika sitten ja esittäjän joku mieskuoro. Laulussa oli oudohko sävelkulku ja rytmi (trioli taa-ti taa-ti taa-ti. jne.) [syytän tuosta edellisestä Zoltán Kodálya ja opettajaani P.K:ä, mutta jos maestro ymmärtää, mitä tarkoitan, niin annan 35 vuoden jälkeen anteeksi!]

    Google ei noilla laittamillani sanoilla löytänyt yhtikäs mitään.

    VastaaPoista
  4. Ei soita kelloja kyllä täälläkään...

    VastaaPoista