sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Suuri Modigliani-huijaus

Teema lähetti 20.11. herkullisen dokumentin Livornossa 1984 tapahtuneesta taideskandaalista. Livornon suuri poika oli taiteilija Amedeo Modigliani (1884-1920), ja kaupungissa vallitsi satavuotisnäyttelyn aiheuttama Modigliani-kuume. Itsepintaisena huhuna kulkenutta tarinaa taiteilijan kanaaliin heittämistä naamaveistoksista alettiin tosissaan tutkia. Kaivuri alkoi nostella pohjasta löytyviä tavaroita, ja ihmisillä kanavan laidalla oli ruhtinaallisen hauskaa.

Ilmoille tulivat vanhat kärryt. "Haa, noilla Modi vei ne kivipäänsä kanaaliin!", riemuitsi kansa. Sitten löytyi vessanpytty, ruosteinen mopo, totta kai Modin kanaaliin heittämää tavaraa. Neljä nuorta kaveria sai idean vähän "avustaa" etsinnöissä. He etsivät sopivan kiven, veistivät siihen black-and-deckerillä pitkänenäisen naaman, käsittelivät kiveä hiukan vanhemman näköiseksi, ja heittivät sen veteen.
Tämä ja seuraava kuva ovat ANSAn omaisuutta, enkä ole kysynyt lupaa niiden julkaisemiseen.

Pian tämän jälkeen levisi uutinen: Kanaalista oli löytynyt kivipää! Kaverit riensivät katsomaan, ja totesivat pöllämystyneinä ettei kivi ollutkaan heidän tekemänsä. Pian löytyi sitten veijarienkin kivi, ja vähän myöhemmin vielä kolmas veistos. Nyt alkoi kuhina, joka kaikilta osiltaan paljasti nykyaikaisen taidemaailman sumeat puolet.

Kokonainen joukko asiantuntijoita marssi esiin, ylisti veistosten herkkää ja tyypillisen modimaista taiteellisuutta. Taidemuseoiden johtajat vannoivat veistokset aidoiksi senkin jälkeen kun pojat olivat paljastaneet jekkunsa. Nopeasti selvisi että ne kaksi muutakin päätä olivat väärennöksiä, paikallisen nuoren taiteilijan tekemiä. Mutta kun asiantuntijat olivat kantansa lukkoon lyöneet, he eivät voineet enää perääntyä.

Pilkallisesti paikallinen taidepäällikkö ilmoitti, että aidon Modiglianin erottaa kuka tahansa kokenut asiantuntija, ja pojat saisivat kyllä itse todistaa loukkaavan väitteensä todeksi. Heidän esittämänsä valokuvat julistettiin käsitellyiksi. Mutta sitten pojat vietiin televisioon. Kaupungin notaarin johtaessa toimitusta he valmistivat uuden pään, samanlaisen kuin edellinenkin.

Soppa oli valmis. Moni asiantuntija menetti maineensa, muutamat jopa korkeat virkansa. Heidän osaltaan tapaus muuttui tragediaksi. Mutta itse taidemaailman ja taiteen kannalta tapaus oli raikastava kuin ukkossade. Dokumentti antaa asiantuntijoiden puhua ennen totuuden paljastumista, ja jälkeen sen. Kansalaiset esittävät närkästyksensä ja vahingonilonsa. Puhdasta herkkua. Katsokaa!

Mutta itse asiassa jo pakinoitsija Olli on kertonut samanlaisen tarinan. Kamreeri Jakari oli ostanut valtavan kalliin taulun. Kauppias oli näyttänyt sen reunassa olevaa tekstiä "Pinerolo", ja uskotellut Pinerolon olevan modernin taiteen suurimpia nimiä. Niin kamreeri kuin hänen kutsumansa vieraat ihastelivat taulua monenlaisin ylisanoin, hiukkasen koomiseksi vääntyneellä taidejargongilla, kertoipa joku käyneensä ulkomailla Pinerolon näyttelyssäkin. Paikalle sattunut taiteilija herätti käytöksellään suunnatonta suuttumusta, hän kun väitti että koko kuva oli puhdasta roskaa, ei penninkään arvoinen.

Mutta lopulta taiteilija näytti piilossa olleet nimikirjaimensa, ja kertoi tehneensä maalauksen Pinerolon paikkakunnalla käydessään - siitä tuo nimi. Mutta, kuten sanottu, maalaus oli täyttä roskaa. Eikä kukaan enää sanonut "Ooh" eikä "Aah" eikä "Suurenmoista".

Mitä tästä opimme? Tuskin mitään.

5 kommenttia:

  1. Tai taannoin löytyneet Mozartin sävellykset, jotka olivat tietenkin minä-minä-kielellä "amazing" ja kerta kaikkiaan upeita. Uskomatonta taituruutta ja kerta kaikkiaan hienointa ja arvokkainta taidetta.

    Kunnes ne todettiin väärennöksiksi eli olivatkin arvotonta roskaa...

    VastaaPoista
  2. Filatelian puolella ainaki postimerkkiväärennökset on monasti nousseet keräilyharvinaisuuksiksi

    VastaaPoista
  3. Ei tietenkään opittu.

    Sitäpaitsi keisareille on hauska tehdä uusia vaatteita.

    Ja toisaalta, paljonhan viisaat ihmiset kyseenalaistavatkin. Jotkut väittävät kiven kovaan, että J.S.Bachin 8 pientä preludia ja fuugaa uruille ovatkin J.L. Krebsin tekosia. En osaa henkilökohtaisesti sanoa, mikä on totuus. Miksipä ei Jussi olisi jollekin aloittelevalle oppilaalle niitä kirjoittanut - tai laittanut Krebsia kirjoittamaan. Ota näistä selvä.

    VastaaPoista
  4. Äijä: Jos ne 8 pientä ovat mukavia soittaa ja mukavia kuunnella, ne ovat täyttäneet tehtävänsä tässä maailmassa, ja on saman tekevää kuka ne lopultakin teki. Kiitetään Puron Jussia ja Rapua ja varmuuden vuoksi vielä kuuluisaa hra Anonyymiä!
    Oma Aika: Olisipa hauska kuulla ne "mozartit". Voivat ihan hyvin olla 'amazing', vaikka niillä ei olisi huutokauppa-arvoa!
    Anonyymi: Pidetäänhän nykyään suuresti suosittuja taideväärennösnäyttelyitäkin! Olen nähnyt oikein kauniitakin väärennöksiä, joita köyhä katselisi seinällään iloisena...

    VastaaPoista
  5. Katsoin ohjelman ja myös siihen liittyneen Orson Wellesin elokuvan V niin kuin väärennös.

    Täytyy tunnustaa, että huijarijutut ovat aina olleet minulle mieluisia. Mieleen muistuu ensimmäiseksi Thomas Mannin Huijari Felix Krullin tunnustukset ja Pentti Haanpään Taivalvaaran näyttelijä.

    Mikähän niissä niin viehättää. Olen tullut miettineeksi, että ettei vaan minussa itsessäni ole ripaus samaa taipumusta.
    Dessu

    VastaaPoista