maanantai 23. tammikuuta 2012

Hunajanmakea syntymäpäivälahja rovastille

Vuosia sitten täytti Sääksmäen kirkkoherra ja lääninrovasti Kari Kauhanen 50 vuotta. Syntymäpäivänään hän oli töissä, kirkon alttarilla. Minulla oli tilaisuus osallistua kuoroni Ritvalan Köörin kanssa kirkkovuoden tärkeimpiin messuihin, ja teinkin vuosien mittaan melkoisen määrän liturgista musiikkia Sääksmäen seurakunalle. Minä hoidin tämän syntymäpäivänkin musiikit, ja kuten tavallista me rovastin kanssa kävimme läpi päivän tekstit.

Yleensä minulla liturgisen musiikin pohjana olivat gregoriaaniset sävelmät, mutta kun näin mikä teksti oli osoitettu psalmin vastausmusiikille, en jäänyt siitä sen tarkemmin keskustelemaan hengellisen esimieheni kanssa. Sanoin vain, että teen senkin tavalliseen tapaan, "ja sittenhän kuulet sen". Teksti oli näet psalmista 119:

Miten suloiset ovatkaan sinun sanasi!
Ne maistuvat hunajaa makeammilta.
Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni,
se on valo minun matkallani.


Päätin tehdä vastausmusiikista varsinaisen syntymäpäivälahjan. Tein siitä häpeämättömän suloisen, hunajaa makeamman kappaleen, josta syntymäpäiväsankari heti huomaisi että teksti onkin osoitettu hänelle, ei ensi sijassa Yläkerran Päällikölle. Kuorossa lauloivat rovastin tyttäret, jotka pitivät suunsa kiinni, korkeintaan luullakseni vihjailivat että kannattaa kuunnella...

Kun vastausmusiikin paikka tuli, rovasti nosti katseensa alttarilta kohti urkuparvea. Muutaman tahdin jälkeen hänen suupielensä levisivät korviin saakka... Me parvella vastasimme yhtä levein hymyin, ja taisipa kestää hetken ennenkuin rovasti muisti jatkaa liturgiaa.

Sääksmäen kirkossa on usein ollut suloinen tunnelma, jopa ihan oikeasti hauskaa, eikä tämä tapaus ollut ollenkaan siitä huonommasta päästä. Ja tällainen tuo synttärimakeilu sitten oli:

5 kommenttia:

  1. Tuli ihan tippa linssiin... :)

    VastaaPoista
  2. Hieno.
    En usko Yläkerran Päällikönkään tästä pahastuneen :)

    VastaaPoista
  3. Makeilun taito se vasta vaikea onkin, mutta sekin onnistuu silloin, kun sen osaa.

    VastaaPoista
  4. "Hinajaa", sanoisi myös veli Puh! (EI "hunalaa", kuten uudemmassa kurjassa käännöksessä!)

    VastaaPoista
  5. Hieno sävellys, niin kaunis, että tuli myös tippa linssiin. Ei liian makea.

    VastaaPoista