Ihanat norjalaiset laivamatkalla

Norjan televisio teki viime kesänä historiaa: se teki 5 vuorokautta pitkän suoran lähetyksen Hurtigrutenin matkasta Bergenistä Kirkenesiin. Loppiaisena Teema antoi meille todellisen lahjan, eli 12 tunnin pituisen tiivistelmän tuosta matkakuvauksesta. Siinä oli pääosassa kuvan laiva, Nordnorge. Tämän ohjelman katsoisi mielellään vaikka uudestaankin. Matka on tärkeämpää kuin päämäärä. Jokaisen niemen takaa aukeaa taas uusi lahti tai vuono.

Viime kesänä näimme toisen norjalaisen matkakuvauksen, eli yhtämittaisen lähetyksen junamatkasta Bergenistä Osloon. Suurenmoista se oli katsella, ja vielä hauskempaa tietysti olisi käytännössä katsella sitä pätkittäin, asemalta asemalle. Näin voisi nauttia jokaisesta radanmutkasta ja aukeavasta näköalasta kyllikseen.

Hurtigrutenin laivamatkan kuvaus innosti Norjan kansaa suuresti. Rannoilla vilkutti mitä mielikuvituksellisimpiin asuihin pukeutuneita ihmisiä, kuka jääkarhuna, kuka vuorenpeikkona, kuka minäkin, ja kamera herkutteli niin maisemilla kuin vilkuttelijoillakin. Merikansaa kun norskit ovat, laivaa seurasi mieletön määrä moottori- ja purjeveneitä. Kaikilla oli hauskaa. Sen norjalaiset toden teolla osaavat.

Suomessa tällaista olisi vaikea kuvitella. Suuri joukko meikäläisistä vain kyräilisi niitä kevytmielisiä hulluja jotka johonkin massatapahtumaan höyrähtävät. Ja mitä tässä maassa nyt muka on niin hienoa, että sitä pitäisi juhlien näyttää. Mutta iloiset norjalaiset leiriytyvät metsän täydeltä Holmenkollenin hiihtolatujen tienoille, osallistuvat massoittain tunturivaelluksille, ja lykkäävät kaikki veneet vesille jos merellä on jotain kiinnostavaa.

Suomalaiset näkevät asumuksensa ympärillä sakeaa metsää, josta saattaa tulla ties kuka vihollinen. Norjalaiset näkevät vuoriltaan kauas, ja tietävät kokemuksesta, että meren takana on muita maailmoita. Norjalaiset ovat ehkä homogeenisempaa kansaa kuin suomalaiset, joilla itä ja länsi näyttävät yhä varsin vastakohtaisilta. Molemmat maat itsenäistyivät melkein samaan aikaan. Meillä oli 1918, heillä Quisling. Mutta perusluonteeltamme olemme kuitenkin ilmeisen erilaisia. Ainakin kuvaamieni ilmiöiden kannalta meidän tappioksemme.

- - - - -

Kun tässä puhuin superpitkistä televisiolähetyksistä, muistutan, että eräs aivan ainutlaatuinen sellainen nähtiin vuosia sitten. Talvipalatsin remontti oli päättynyt, ja sieltä lähetettiin tuntinen lähetys vain yhdellä kamera-ajolla, ilman leikkauksia. Huoneesta ja kerroksesta toiseen, ja kaikissa tapahtui jotain, yleensä historiallista. Tämä video on hämmästyttävin näkemistäni, elokuvahistorian merkkipaaluja, ja haluaisin nähdä sen uudestaan.