Sanctus

Tässä on Ritvalan Köörin sääksmäkeläinen versio messun Sanctus- eli Pyhä-osiosta. Se on peräisin roomalaisen liturgian III messusta "Kyrie Deus sempiterne". IX eli "Cum jubilo"-messun Sanctus on suurenmoinen ja mahtava, ja siitä meillä oli myös laulettu versio. Tämä III messun Sanctus on kuitenkin yksinkertaisuudessaan ja kirkkaudessaan omaa luokkaansa, ja sopii kuoron nuorekkaaseen sointiin.

Musiikin historiassa on ollut tapana julistaa Jumalan pyhyyttä vaskipuhaltimin ja patarummuin. Täsmälleen samalla meluisalla tavalla otettiin juhlamusiikeissa vastaan maalliset ruhtinaat. Oikeastaan vasta Beethoven tajusi täydellisesti, miten toisenlaista varsinainen pyhyys on. Se on yksinkertaisesti sanatonta hiljaisuutta. Joka on kuullut hänen Missa solemniksensa tietää tämän.

Oikeastaan jo Vanhassa testamentissa asia kerrotaan havainnollisesti ja selvästi. Ensimmäisessä Kuninkaiden kirjassa kerrotaan, kuinka profeetta Elia nousi Horebin vuorelle kohtaamaan Herran (1.Kun.19):

Herran ääni sanoi: "Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi". Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan.

Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle.

Me voimme toki riisua tästä vahvasta kertomuksesta varsinaisen uskonnon pois, mutta ihminen joka pystyy tajuamaan pyhyyden olemuksen, tajuaa silti heti mistä on kysymys. Iho umpeen, ihminen! Sammuta egosi ja tule pieneksi jälleen...