Huh. Käytännössä yksi kokonainen työpäivä kului siihen, että siivosin vanhan, aikoja sitten kuolleen ja kadonneen käyttöjärjestelmän ja sen kirjoitusohjelman avulla tehdyn tiedoston merkkisekasotkun, lisäsin siihen html-koodit, ja lähetin vanhoille kotisivuilleni. Käyttöjärjestelmä oli 1980-luvun GEM, sinänsä hyvin edistyksellinen OS, joka kuitenkin oli sen verran tarkkaan "saanut vaikutteita" Applen ikkunoinnista ja grafiikasta, että tämä haastoi GEMin oikeuteen. En mene sinänsä mielenkiintoisiin vaiheisiin ja teknisiin ratkaisuihin tässä työssä, vaan kerron mistä on kysymys.
Tein 1980- ja 1990-luvuilla joukon pitkiä radiosarjoja musiikista ja kulttuurihistoriasta. Vanhin niistä oli 16-osainen sarja länsimaisen musiikin historiasta, yhteensä 8 tuntia. Sen kirjoitin vielä vanhalla Erika-kirjoituskoneella, ja siitä on jäljellä pinkka käsikirjoituksia ja joukko äänitteitä. Minun mielestäni tämän hiukkasen epäsovinnaisen sarjan resonemangit olivat ihan hyviä, mutta aikani ei todennäköisesti riitä sen pelastamiseen verkkoa käyttävälle yleisölle.
Seuraava oli pitkään valmistelemani kertomus lontoolaisen tri Charles Burneyn (kuva yllä) suuresta matkasta Ranskaan ja Italiaan vuonna 1770. Vanhalla Amstradilla (ja GEMin käyttöjärjestelmällä) sen jo onneksi ehdin tehdä, siirtää lerpuilla Windows-koneeseen, ja sieltä korpuilla seuraavaan. Se, reippaasti 10 vuotta vanha kone onkin edelleen hyvässä kunnossa, ja tunnistaa jopa 16-gigaiset muistitikut. Niinpä ikivanhat tiedostot ovat yhä tallessa monina kopioina; eräät niistä odottavat vielä aikaa jolloin nekin on pelastettu nykyaikaisiin formaatteihin.
1990-91 tein sitten 57-osaisen sarjan Mozartin viimeisestä elinvuodesta. Sen tiedostot ovat yhä näitä vanhoja, mutta osan olen jo aikaisemmin ehtinyt siivota ja siirtää verkkoon. Sitten seurasivat sarjat Leopold Mozartista ja Joseph Martin Krausista. Niistä melkein kaikki on jo siirretty verkkoon. Tarkemmin näiden sarjojen verkkoonsiirtämisen tilannetta voi seurata tästä.
Itse pidän eniten Burney-sarjasta, joka perustuu sekä hänen matkapäiväkirjaansa että myöhemmin kirjoitettuun dokumenttiin ja musiikinhistoriateokseen, sekä hirmuiseen määrään muuta materiaalia joka oli kerättävä kirjastojen kautta tai paikan päältä. Olin perheen kanssa mm. Italiassa, istuin Bolognan yliopiston kirjastossa tekstikokoelmia tutkimassa, poika juoksi kirjoittamassa muistiin mitä S. Petronion meridiaanin päässä luki jne. Olisipa netti silloin ollut olemassa...
Burneyn matkakertomuksessa sukelletaan syvälle 1700-luvun lopun ja edeltävienkin aikojen kulttuurihistoriaan. Senkin vuoksi tuon sarjan julkaiseminen myös audiona olisi kovin tärkeää. Se vain ei ole mahdollista tekijänoikeuksien vuoksi. En tiedä pystyisikö Yleisradion kanssa pääsemään jonkinlaiseen sopimukseen.
Nyt sain siis valmiiksi ja verkkoon Burney-sarjan 8. jakson. Pelkän tekstin - kuvittamiseen menee muutama työpäivä lisää. Siinä tri Burney saapuu Roomaan, ja käy 10 päivän aikana tutustumassa Ikuisen kaupungin nähtävyyksiin. Juttu löytyy tästä. Siihen sisältyy myös kertomus Rooman kahviloista, ynnä muitakin pikku ekskursioita eri aiheista.
Tunnen itse Rooman varsin hyvin, mutta silti haluan kiinnittää mahdollisten Rooma-intoilijoiden huomiota erääseen lähdeteokseen josta minulla on ollut paljon sekä hupia että hyötyä. Satuin näet joskus 80-luvulla käymään Pentti Holapan antikvariaatissa Fredrikinkadulla, ja silmäni osuivat nopeasti kolmen nahkaselkäisen paksun teoksen sarjaan. Kirjoittaja oli puolalainen historiantutkija ja aatelismies Casimir (Kasimierz) von Chłȩdowski (1843-1920), ja nuo ruotsinnetut kirjat olivat
Renässansmänniskorna i Rom, Tukholma 1915,
Barocktidsmänniskorna i Rom, Tukholma 1916, sekä
Rokokomänniskorna i Rom och Italien, Tukholma 1917.
Kussakin teoksessa on puolisen tuhatta sivua mielenkiintoista ja myös erikoista tietoa, ja kävi niin että lontoolaisen tohtorin kertomukset saivat aivan olennaisesti lisää lihaa luitten ympärille. Nuo kirjat on myös saksannettu 1900-luvun alussa; englanninnoksista en ole varma. Ruotsiksi niitä saa nettihuutokaupasta.
Tämä tulee kovin myöhään, mutta ehdotan Ylen Elävää arkistoa Burney-sarjan pelastukseksi.
VastaaPoista