Kuusi kirjaa

Bloggeri Roope Dessutom pohdiskeli taannoin kesäkirjojen valintaa. Lähetin hänelle listan ensiksi mieleeni tulleista lempikirjoista. Lukijoitten iloksi tai ihmetykseksi julkaisen listani tässä.

1) Marguerite Yourcenar: Hadrianuksen muistelmat (1951, suomensi Reino Hakamies)
Hämmästyttävän syvälle menevä tulkinta Rooman arvoituksellisen ja suuren sivistyskeisarin elämästä ja ajattelusta. Erityisen merkittävä on myös kirjan jälkilause, jossa tämä Ranskan akatemian ensimmäinen naisjäsen käy läpi lähteitään, ja kommentoi tulkintojansa.

2) Joel Haahtela: Elena (2003), vuoden 2003 Finlandia-ehdokas. Suurenmoisen kaunis ja arvoituksellinen pienoisromaani, lyhyistä impressioista koostuva, mutta mukaansa viekoitteleva tarina rakkaudesta ja sen arvoituksellisuudesta.

3) Samuel Josef Agnon: Uskollisuuden vala (xxxx, suomentanut Jussi Aro 1966). Israelilaisen nobelkirjailijan unenomaisen mielikuvituksellinen kuvaus ystävyydestä ja rakkaudesta.

4) Jean Giono: Mies joka istutti puita (1953). Poikkeuksena muista suomenkielinen Wikipedia ei kirjoita aiheesta mitään, mutta esimerkiksi saksankielisessä on erinomainen esitys aiheesta. Laajan novellin päähenkilö on paimen joka on päättänyt palauttaa Provencen kuiville ylängöille niiden vehreyden. Kaunis kirja!

5) Marcel Pagnol: Isäni kunnian päivä (1957, suomennos ilmestyi 1964). Omaelämäkerrallinen lapsuudenkuvaus, josta on tehty aivan hellyttävä elokuvakin. Sitä tosin ei tehnyt filmiguru Pagnol itse, vaan Yves Robert.

6) Longos: Dafnis ja Khloē, ehkä noin 300-luvulta. Unelmien Muinais-Kreikan lehdoissa kasvaneiden paimenten romaani, joka tiettävästi oli suuren salaneuvos von Goethen yöpöydällä hänen viimeisinä aikoinaan. Suomennos on muistaakseni Sirkka Ruotsalaisen 80-luvulta. Sitä minulla ei ole. Ravelin unohtumaton musiikki (Dapnis & Chloë) soi mielessä taustalla kun kirjaa lukee.

Listasta puuttuvat mm. Seitsemän veljestä ja Kalevala, mutta niitä ei lasketa, ovat liian itsestäänselviä. Mutta sanottakoon taas kerran, että minun mielestäni kauneinta mitä suomenkielellä koskaan on kirjoitettu on Veljesten viimeinen luku.