Kummallista musiikkia jousikvartetille

Vähän noloa on olla liikkeellä omassa asiassa, mutta houkutus on nyt liian suuri. Olen parin viime vuoden ajan kirjoittanut jousikvartetille joukon kappaleita, aika monimutkaisia ja hitaasti rakentuneita. Arvelin jo Streichquartettsatzien saaneen päätöksensä, mutta sitten yhtäkkiä sain vielä idean. Ylimääräinen kappale valmistui muutamassa päivässä, ja kyllä siitä aika omituinen tuli.

Kävin nimittäin läpi vanhan suosikkini Venosan 1500-lukulaisen ruhtinaan Carlo Gesualdon sävellyksiä, ja eteen tuli dramaattinen lemmenmadrigali Moro lasso. Sen ensimmäiset neljä tai kuusi sointua ovat jääneet historiaan merkillisinä ja myyttisinä, ja äkkiä mieleen tuli niiden vastakohdaksi muuan gregoriaaninen Alleluia-sävelmä. Siinä olikin koko tarina. Mutta kyllä sitä pitää vielä hiukan selittää, niin kummallinen kappaleesta todella tuli.

Kappale alkaa noilla Gesualdon mystisillä soinnuilla, ja jatkuu sitten yhä synkempänä, ikäänkuin nuo soinnut olisivat herättäneet tuskallisen kysymyksen. Kun se lopulta on esitetty, seuraakin tauko. Sitten alttoviulu alkaa itsepintaisen gregoriaanisen melodian, johon vähitellen molemmat viulut yhtyvät jonkinlaisena taivaallisena polyfoniana. Sello näppäilee rytmiä niiden alla, ikäänkuin käynnissä olisi jokin enkelien blues, ja lävitse mennään reipas kierros kvinttiympyrän kaikkien sävellajien kautta.

Sitten taivaallinen blues vähitellen himmenee ja loppuu. Jälleen pitkä tauko, ja gesualdomainen kysymys syttyy uudestaan. Tuskaiset riitasoinnut purkautuvat toki duuriin, mutta olennainen osa kysymyksestä on jäänyt selvästi vastausta vaille. Jälleen tauko, ja kappale loppuu hiljaiseen muistumaan enkelten laulusta.

Tuli mieleen, että tässä syntyi oma hautajaismusiikkini, niin sairaalta kuin ajatus saattaa tuntuakin. Tätä vahvistaa vielä se sävelaihelma joka gregoriaanisen jakson lopulla kehkeytyy: mielestäni siinä on muistuma tutusta ruotsalaisesta karjamajavirrestä.

Sibelius6-ohjelman syntetisaattori soittaa musiikin, enkä juuri voisikaan muuta käyttää, kun tekijänoikeudet estävät tehokkaasti "oikean" esityksen laillisen julkaisemisen. Mutta mielessäni on käynyt kuitenkin tehdä sitten joskus video jossa käytetään ystäväni luontokuvaaja Jorma Aholan valokuvia. Saa nähdä toteutuuko se koskaan.

Olen vieläkin epävarma siitä, onko tämä kappale täydellinen floppi. Minusta siinä kuitenkin on sisältöä vähintään yhtä paljon kuin monin verroin mutkikkaammissa kvartettikappaleissani. Toivottavasti videon raju pakkaus jättää nuotit edes jotenkin luettaviksi, muusikkolukijoitani ajatellen.