keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

"Hän uskoi jopa mainoksiin"


Muinoin 70-luvulla kuulin sattumalta Fredin laulavan kuolleesta pikku vaimosta liikuttavan tarinan nimeltä Hän. Laulu on aina välillä vaivannut minua ("...hän uskoi jopa mainoksiin..."), ja päätin nyt ottaa selville mistä oli kysymys.

Laulun alkuperäinen kirjoittaja oli 1960-luvulla amerikkalainen Bobby Russell, ja onpa se häneltä melkoinen suoritus: kokonainen hyvin intensiivinen laulu periaatteessa vain kahdella soinnulla C ja G7! Laulun Honey alkuperäinen teksti on tämän jutun lopussa toisen videon teksteissä.

Suomeksi laulun tekstitti nuorena kuollut YLEn toimittaja Jyrki Lindström, ja on paljolti hänen ansiotaan, että Fredin esityksestä tuli niin vaikuttava. Lindström näet hiukan muutti vaimoraukan luonnekuvaa herkemmäksi, säikkyvämmäksi, lapsenomaisemmaksi ja hauraammaksi. Hän ei rikkonut autoa, kuten amerikkalainen Honey, vaan pelkän pölynimurin, ja piilotti senkin. Samoin hän piilotteli peiton alla kotiin tuomaansa koiranpentua, ja todella "uskoi jopa mainoksiin". Kaikki muunnokset sopivat suomalaiseen sielunmaisemaan paremmin kuin alkuperäinen teksti.

Näin kertomuksesta tuli myös tarina, joka kertojassa synnyttää pientä katumusta. Kertoja ei osannut ottaa huomioon vaimoparkansa lapsenomaista haurautta, vaan naureskeli tämän höpsöilyille ja herkkäuskoisuudelle. Vaimo oli ilmeisesti kaiket ajat yksin kotona, josta mies hänet töitten jälkeen ensin löytää itkemästä, ja lopulta kuolleena. Hyvin liikuttavaa ja koskettavaa, jopa opiksi otettavaa.

Lindströmin teksti on tässä Fredin esityksen mukaisena:

Katsohan on tuolla puu, se kukkii joka kesäkuu mun pihallain
Hän istutti sen aikanaan, ja nauroin hänen taimeaan, oksa vain
Kun ensilumi peitti sen, hän suojas taimen varoen, sitä vaali niin
Ja hän sisään juoksi tohkeissaan ja melkein kaatui juostessaan, 
nauroin kyyneliin

Hän oli keiju, mikä lie. Ja usein sanoin: totta vie, sinut suuhun syön
Toi kerran kotiin koiranpennun, piti sitä peiton alla koko yön
Kun tv:tä me katseltiin, hän uskoi jopa mainoksiin, niin muistan sen
Ja vuoksi jonkun nyyhkyleffan hän itki joskus salaa hieman häpeillen

On aivan kuin uneen
Nyt taas palaisin
Muiston kun unohtuneen
Taas saan jostakin

Hän rikkoi pölynimurin ja pelkäs että suuttuisin, sen piiloon vei
Kun sängyn alta löysin sen, hän sanoi mulle vältellen, se toimi ei
Kun kerran työstä kesken jäin, niin itkemässä hänet näin, kuin maailman loppu ois
Ja tasan vuosi sitten kun taas saimme kevään ootetun, hän kuihtui pois

On aivan kuin uneen
Nyt taas palaisin
Muiston kun unohtuneen
Taas saan jostakin

Se oli aamu toukokuun, kun lehteen puhkes oksat puun ja heräsin
Niin huomasin, et yksinään oli joutunut hän lähtemään pois jonnekin
Ja niin kuin tyhjän näyttämön, hän jätti taa tän yksiön, nyt hiljaisen
Ja nyt kun vuosi siitä on, saa puukin jälleen kukinnon, kuin muistaen

Katsohan on tuolla puu, se kukkii joka kesäkuu mun pihallain
Hän istutti sen aikanaan, ja nauroin hänen taimeaan, oksa vain

Tässä on laulun tunnetuin amerikkalainen versio, Bobby Goldsboron 1968 esittämänä:


7 kommenttia:

  1. Tuossa äkkiä kävin muistikuvan perusteella kappaleen läpi, ja havaitsin, että laulun ambitus taitaa olla seksti, 1- viivaisesta c:stä 1-viivaiseen a:han.

    Olisi sopiva laulu opettaa kehittyville laulajille aivan alkuvaiheessa.

    VastaaPoista
  2. Valehtelevatko epämusikaaliset korvani, mutta ihan kuin tuossa olisi myös Dm?

    VastaaPoista
  3. Se Dm käväisee siellä näennäisesti, sillä G7:n sävel f ja basson (kvintti) d korostuvat tärkeällä kohdalla. Samoin sovituksessa pyörii alaspäistä asteikkokulkua, jossa tuolla kohdalla on ensin a ja sitten g, mikä myös korostaa näennäistä d-mollia. Siellähän on muitakin piilosointuja, kuten esim. Cmaj7 sisältyvä e-molli e-g-h jne. Näin soinnutus on itse asiassa rikkaampi kuin ne kaksi sointua. Jenkkinuotissa esiintyvät vain C ja G7, tarkistin sen, ja alkuperäinen tekijä on säestänyt itseään kitaralla.

    VastaaPoista
  4. Lauloi tätä laulua tietysti Fredikin, mutta hitin siitä Suomessa teki Markku Suominen, jonka ääni sopii mielestäni paremmin tällaiseen pehmoiluun kuin herra Siitosen falsetti.

    VastaaPoista
  5. Velipoika asentii autooni epäkurantin kasettisoittimen, johon sopivat vain A-kasetit (muistaakseni). Niitä saattoi ostaa Jyväskylästä enää yhdestä kaupasta, joten niitä ei kovin montaa kertynyt. Neljä tai viisi, kun muutenkin olivat rahat tiukilla.
    Suomisen levytystä tuli sitten ajomatkoilla kuunneltua varmaan miljoona kertaa. Osaan sanat vieläkin.

    iisi

    VastaaPoista
  6. Pienenä epäjohdonmukaisuutena näkisin suomennoksessa sen, että pariskunta asui yksiössä, jossa sitten kuitenkin on oma piha, jolle voi istuttaa puun. Yksiöthän pääsääntöisesti sijaitsevat kerrostaloissa, vieläpä niin, että ne sijoittuvat ylempiin kerroksiin eivätkä edes ole pohjakerroksessa. Mainittu puu on kukkiva, ja kukinta-aika on kesäkuu. Tämä viittaisi vahvasti omenapuuhun, joka laajana ja tilaa vievänä ei ole mikään kerrostaloille ominainen pihapuu.

    VastaaPoista
  7. Tänään 14.10.2015 selasin ennen töihinlähtöä Iltalehteä verkossa. Iltalehti uutisoi että suomalaiset artistit versioivat Niin Kunis On Maa -kappaletta suojatie kamppanjaan. Halusin kuunnella kappaleen ja hain sen verkosta. Kuunnellessa mietin että pitää muistuttaa vaimoa ostaa tämä ja toinen kaunis kappale jonka nimeä en saanut päähäni. Muistin kappaleesta kuitenkin suomalaisen version sanoituksesta "hän rikkoi pölyn imurin". Kirjoitin tuon Googleen ja ensimmäinen haku osoitti tänne! Aikamoinen yhteensattuma.

    VastaaPoista