Tuotan pettymyksen niille, jotka otsikon luettuaan odottavat minulta vähätteleviä kuvauksia naisista autoilijoina. Moottoritiekokemukset kertovat selvää kieltään siitä, etteivät kromosomit tai testosteronin määrä juurikaan vaikuta liikennekäyttäytymiseen. Naiset ovat moottoritiellä ja kaupunkiliikenteessä vähintään yhtä äijämäisiä kuin miehet, ohittelevat hirmunopeuksin audeillaan ja bemareillaan, ja kukkoilevat muutenkin röyhkeästi niinkuin johtavaa asemaansa korostavat miehet. Tai osa heistä.
Puhun auton suunnittelusta, ja lämmittelyksi pari vanhaa kuvaa jotka olen kopioinut sivustolta Old Picture of the Day. Yllä kuva aivan 1900-luvun alusta, alla ehkä jo 10-luvulta, Jackson-merkkinen hyrysysy.
2000-luvun alussa levisi tiedotusvälineissä uutinen Volvon uraauurtavasta hankkeesta, YCC eli Naisten auto. Sitä suunnittelemassa oli joukko naisinsinöörejä ja -muotoilijoita, ja luvassa oli melkein käänteentekeviä uudistuksia sekä ajomukavuuteen että käyttötekniikkaan. Puhjenneellakin renkaalla saattoi ajaa korjaamoon, auto itse ilmoitti huoltoon mitä tarvitsee, pissatytön neste lisättiin bensaluukun vierestä, tilankäyttö oli mitoitettu käytännölliseksi vaikka kauppakasseille ja käsilaukuille, eikä moottorikantta tarvinnut koskaan avata.
Itse asiassa moottorikantta ei voinutkaan avata, sillä sitä ei ollut lainkaan. Tämä oli ehkä oudoin uudistus, sillä moottorin korjaamiseksi auton etuosa täytyi irrottaa. Tässä on Wikipedian kertomus autosta, tässä uutinen MTV:n vanhoilta sivuilta. Ja tässä on autosta kuva:
Ja tässä on vanha BBC:n uutinen aiheesta. Omituinen on uutisen viimeisen kappaleen alku:
Volvo will never actually take this car into production, of course.
But many of the ideas hatched by the female think-tank may still appear in more conventional Volvos, as well as in other cars within the group.
Shame on you Volvo. Skäms nu bara, era dumskallar.
Hilpeätä oli kuitenkin valmistusprosessi. Naisporukan sihteeriksi tarvittiin kuitenkin yksi miespuolinen autoinsinööri, jonka tehtävänä oli kirjata suunnitelmat ylös ja "kääntää" autonrakentajakielelle. Monasti kertoi raukka, että kokouksissa oli vauhdikas ja poukkoileva keskustelu, josta hän ei saanut punaista lankaa - ja lopuksi oltiin kaikkien naisten mielestä selkeästi päätetty jotain, mutta herra kirjuri ei edes ymmärtänyt että jotain oli päätetty...
VastaaPoistaKR
VastaaPoistaLehti eilen: 15-vuotias mopoautotyttö kärähti ratista, kyydissä oli 4 muuta rippikoulun päättäjäisiä juhlinutta neitosta.
Ei kannata vähätellä naisautoilijoita - ei tosiaankaan. Autoilun historian ensimminen "kaukomatka" suoritettiin nimittäin naisvoimin. Elokuussa 1888 Karl Benzin tomera vaimo Bertha nimittäin otti miehensä tietämättä aamuvarhaisella käyttöönsä parannellun Benz koekappaleen. Ja lähti perheen poikien Eugenin ja Richardin kanssa pitkälle ajomatkalle Manheimista Weinheimin, Heidelbergin ja Wieslochin kautta Pforzheimiin. Tarkoituksenaan todistaa että hevoseton vaunu kestäisi myös pitkiä maantiematkoja.
VastaaPoistaMatkan aikana hän mm joutui puhdistamaan tukkeutuneen kaasuttajan hattuneulalla, eristi paljaana roikkuvan sähköjohdon sukkanauhallaan ja vaihtoi useamman kerran auton "jarruihin" uuden nahanpalan, kun edellinen kului loppuun. Lisää polttoainetta saatiin ostettua matkan varrelta apteekista. Puolitoista hevosvoimainen moottori saattoi pahimmissa ylämäissä hyytyä, jolloin pojat siirtyivät apuvoimiksi työntämään.
Mutta illansuussa seurue saapui pölyisenä mutta tyytyväisenä Pforzheimiin, suoriuduttuaan kunnioitettavasta 180 kilometrin ajomatkasta.
Näin tuollaisen nais-Volvon. Jo mainitun lisäksi neleen jäi poninhännänmentävä niskatuki ja paikka (kotelo/tuppi) sateenvarjolle.
VastaaPoista