maanantai 2. heinäkuuta 2012

Lisää Ryōkanin runoja

Viisaan ja hupsun zen-munkki Ryōkanin runoja on minulle kertynyt verkosta sen verran, että tarjoilen tässä lisää suomennoksiani haiku- (5,7,5 tavua) ja tanka-muodossa (5,7,5,7,7 tavua). Japanin kaunista kieltä en osaa, lähteeni ovat saksan- ja englanninkielisiä, ja joistakin runoista on eri käännösversioita, mikä helpottaa hiukan runon sisällön ymmärtämistä.

Hyvät ystävät ja viisaat opettajat

Hyvät ystävät
ja viisaat opettajat
pidä lähellä!

Valta ja rikkaus
haihtuvat, viisaan sanan
tuoksu ei haihdu.


Vaahteran lehti syksyllä

Vaahteran lehti
putoaa. Nyt se näyttää
minulle toisen
puolensa, ja varmuuden
vuoksi vielä sen toisen.


Testamentti

Tässä on kaikki:
kevään kukat kedolla,
kesäinen käki,
syksyn punaiset lehdet.
Ne kaikki minulta saat!


Varas

Varas unohti
viedä kuun, joka loistaa
ikkunassani...


Sormi ja kuu

Sormi osoittaa
kuuta. Se on sokea
ellei kuu loista.
Onko sormi sama kuin
kuu, kuu sama kuin sormi?

Tietämättömyys
ympäröi sumun lailla,
mutta jos katsot
mysteerin taakse, huomaat:
Ei sormea! Ei kuuta!


Pionit kukkivat

Villipionit
kukkivat loistokkaina.
Ne ovat liian
hienot minun poimia
- ja poimimatta olla.


Ja vielä yksi, alunperin jonkinlainen pitkä waka-runo, jonka suomennan ihan tavalliseen vapaaseen mittaan. Alussa oleva kuva kertoo juuri tästä runosta.

Kevään ensi päivinä taivas on kirkkaan sininen,
aurinko suuri ja lämmin, ja vihreys leviää kaikkialle.
Minä kuljen kohti kylää, pyydän ihmisiltä ruokaa munkinkulhooni.
Lapset huomaavat minut temppelin portilla, kerääntyvät ympärilleni
ja vetävät hihoista kunnes pysähdyn.
Asetan kulhon valkealle kivelle ja ripustan laukkuni puunoksaan.
Ensin leikimme köydenvetoa, sitten vuorotellen laulamme ja potkimme palloa ilmaan.
Minä potkaisen, ja lapset laulavat. Lapset potkivat ja minä laulan.
Aika unohtuu, tunnit rientävät. Ihmisiä kulkee ohi, he osoittelevat minua sormella
ja kysyvät: "Miksi sinä siinä vehtailet kuin täysi hullu?"
Minä kumarran heille, mutta en vastaa. Miksi vastaisin?
Jos välttämättä haluatte tietää mitä sydämeni rakastaa
aina hamasta aikojen alusta asti: Juuri tätä! Juuri tätä!



5 kommenttia:

  1. Ryōkanin runoja on suomennettukin ("Suuri hupsu", Basam Books 2006), mutta valitettavasti en ole teosta lukenut. Suomentaja on Kai Nieminen, mitä voinee pitää korkean laadun takeena. Tässä viitteen linkki: http://www.basambooks.fi/kirja.php?detail_id=66

    Monia kieliä olen lukenut, mutta japaninopintojeni esteeksi tulevat kyllä jäämään kammottavat kiinalaiset kanjimerkit. Kreikan, venäjän, arabian ja heprean aakkostot ovat ongelmattomia, ja nuolenpäitäkin voin mainiosti kuvitella pänttääväni, mutta en noita merkkejä. Sääli, sillä japani ja japaninkielinen kirjallisuus olisivat huippukiintoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh. Uskaltanenko edes vilkaista poika-Niemisen kirjaa...

      Poista
  2. Nämä runot = hyviä ystäviä, viisaita opettajia. Älkäämme niistä luopuko.

    Mikä on Niemisen pojan kirja?

    VastaaPoista
  3. Kai (Pertinpoika) Nieminen: Suuri hupsu

    VastaaPoista
  4. Miten ihminen voi todistaa ei-olevansa robotti? Kopioimalla muutaman numeron ja kirjaimen. Haa, ihmisyyden mitta on löydetty.

    VastaaPoista