Tämä suloinen Marian kuva sijaitsee Kölnin tuomiokirkon Maria-kappelissa, ja sen on maalannut Stefan Lochner vuonna 1442. Heinrich Heinen Lyrisches Intermezzon rakastuneelle runoilijalle sillä oli valtaisa merkitys. Runossa 11 Heine käyttää itselleen jo nuorena hyvin ominaista lyyrisen ironian menetelmää, joka tässä tapauksessa kääntää Horatiuksen klassisen varoituksen näennäisesti nurinperin. Horatius oli nimittäin Ars poeticassaan varoittanut runoilijoita mahtailemasta liikaa: "Parturient montes, nascetur ridiculus mus", eli "vuoret ovat synnyttämistuskissaan, ja syntyy naurettava hiironen".
Katsotaanpa miten Heinen ironia syntyy. Tässä on alkuperäinen runo:
Im Rhein, im heiligen Strome,
da spiegelt sich in den Welln,
mit seinem großen Dome,
das große, heilige Köln.
Im Dom, da steht ein Bildnis,
auf goldenem Leder gemalt;
in meines Lebens Wildnis
hat's freundlich hineingestrahlt.
Es schweben Blumen und Englein
um unsere liebe Frau;
die Augen, die Lippen, die Wänglein,
die gleichen der Liebsten genau.
Runoilija lähtee mahtavimmasta näystä jonka saksalainen vain voi kuvitella: "Reinin, pyhän joen / aaltoihin heijastuu / suurine tuomiokirkkoineen / suuri, pyhä Köln". Nyt täytyy seurata jotain mahtavaa! Heine zoomaa kirkkoon, sen sisälle, Maria-kappeliin, pieneen kuvaan: "Tuomiokirkossa on kuva, / kultaiselle nahalle maalattu. / Elämäni erämaahan / se on säteillyt ystävällisesti".
Heinen rakastunut runoilija zoomaa vielä lähemmäs: "Kukkasia ja pikku enkeleitä leijailee / rakkaan madonnamme ympärillä; / hänen silmänsä, huulensa, pikku poskensa..." — ja sitten pamahtaa: "...ne ovat ihan samanlaiset kuin rakastetullani".
Vain runoilijalla on oikeus — sen mielestäni myöntää kierrellen kyllä Horatiuskin — verrata pikku sielunsa pikku liikkeitä suuriin, jättiläismäisiin ja vertauskuvallisesti mahtaviin ilmiöihin. Kunhan hän tekee sen hyvin, kuten Heine. Hänen rakastuneen runoilijansa arsenaaliin kuuluivat jo aikaisemmissa runoissa erilaiset kukkaset, kyyhkyt, aurinko ja tähdet. Nyt siihen saatiin vielä pikku enkelit ja itse Madonna, ja tämän armeijan mahtavuutta todistaa suuri pyhä Kölnin kaupunki suurine pyhine katedraaleineen suuren pyhän Reinin varrella!
Vain kukkasilla on taipumus horjahdella ulos taistelujärjestyksestä. Sen huomaamme myöhemmin, kun tyttö ei olekaan vastannut runoilijan valtavaan kosmiseen tunteeseen, vaan pettänyt häntä toisen kanssa. Siitä seuraavalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti