Onko suomalaisuus todellakin häpeä?

Vihreän Langan toimittaja Lasse Leipola kirjoitti itsenäisyyspäivän aatonaattona:

"Minulle itsenäisyys ja suomalaisuus ovat kaksi eri asiaa, eikä jälkimmäisessä ole juuri mitään juhlittavaa. Suomalaisuus kun on lähinnä sitä, että sattuu syntymään kultalusikka suussa. Sitä tuskin kannattaa kovin verisesti puolustaa".

Tiedostavan etujoukon pereinteisellä ylimielisyydellä Leipola valittaa, että median julkaisemat talvisodan "muistelot ovat uponneet kansan syviin riveihin kuin häkä". Jutun lopussa mainitaan, että Leipola viettää itsenäisyyspäivää Ruotsissa.

Leipola ei ole ainoa, joka häpeää syntyperäänsä. Varsinkin hänen aatetoveriensa joukossa suomalaisuuden häpeäjiä on paljon. Mistä tällainen kertoo? Kuinka tällaiset mielipiteet perustellaan?

Leipolan luonnehdinta "suomalaisuudesta" ei ole kovin rationaalinen, ei myöskään siitä tehty johtopäätelmä. Sen vuoksi Leipolan tekstiä on kovin vaikea arvioida rationaalisesti. "Kultalusikka" on ollut harvan suomalaisen suussa niin tänään kuin vuonna 1939. Talouslama on nyt vienyt monen suusta vielä sen muovilusikankin.

Leipolan uskontovereiden joukossa on monia, joita talvisodan muisteleminen ärsyttää. Luullakseni harva heistä kuitenkin vastustaa talvisotaa sen vuoksi, että Suomen valtaaminen ja liittäminen Neuvostoliittoon olisi heidän poliittisen vakaumuksensa mukaan ollut hyvä asia.

Poliittisen vakaumuksen lisäksi vain tietämättömyydellä voidaan selittää se, että talvisotaan ja sen muistelemiseen suhtaudutaan kielteisesti. Niille, jotka elivät tuona aikana, talvisota oli täydellinen ihme. Ylivoimainen vihollinen halusi vallata Suomen, ja kauhu oli syvä ja kouraiseva.

Vain 20 vuotta katkeran sisällissodan jälkeen kansa yhdistyi, ja ryhtyi vastarintaan. Suomea ei vallattu, vaikka se menettikin toiseksi suurimman kaupunkinsa ja muita maa-alueita. Tämä oli täydellinen ihme, ja se kertoo myös jotain suomalaisuudesta. Keskenämme voidaan kyllä tapella, mutta jumalauta vieraat älkööt sekaantuko meidän asioihimme!

Vaikka jotkut ovat pitäneet "isänmaallisuutta" vastenmielisenä asiana, niin sekä "talvisodan henki" että myöhempi EU- ja maahanmuuttovastaisuus "kansan syvien rivien" keskuudessa kumpuavat samoista lähteistä. Ehkäpä juuri tämä Leipolaakin ärsyttää.

Talvisodalle ei ollut reaalista vaihtoehtoa. EU:lle ja varsinkaan rahaliitolle ei niillekään hevin löydy realistista vaihtoehtoa, maahanmuuttopolitiikalle kyllä. Näin erilaisia ovat asetelmat eri aikoina. Mutta varjeltakoon meitä silti uusilta "viidensiltä kolonnilta", jotka yrittävät murentaa kansaa, sen perinteitä ja itseluottamusta sisältä päin!