Useat bloggerit ovat viime aikoina kirjoittaneet happamia sanoja niinkutsutusta "älymystöstä" eli "intelligentsijasta". Totta on, että "älymystöön" mielellään luetaan mukaan menestyneitä taiteilijoita, jotka sitten sopivin väliajoin kaivetaan esiin antamaan lausuntoja milloin mistäkin ajankohtaisesta aiheesta. Milloin renessanssia, milloin 1800-luvun romantiikkaa syytetään taiteilijakultin luomisesta. On arveltu - ja monet arvelevat vieläkin - että taiteilijoille on suotu ylimaallinen ja suora yhteys "korkeampiin voimiin", ja että he tämän vuoksi ovat muissakin asioissa tavallisia ihmisiä pätevämpiä ajattelijoita.
Tänä päivänä tuo pyhitys lepää myös tiedemiesten yllä, heidän tieteensä alasta riippumatta. "Kyllä tuon mielipiteen täytyy olla oikein, koska sen on lausunut oikein tiedemies". Hiukkasfyysikon tai kirjallisuustutkijan mielipiteillä on muita ihmisiä suurempi painoarvo, koska arvellaan, että tieteenharjoitus on hionut henkilön yleistäkin ajattelua muiden ihmisten ajattelua terävämmäksi.
Sanokaamme, että taiteilija/tiedemies lausuu jotain esimerkiksi homoavioliitoista tai Lähi-Idän tilanteesta. Tällöin hänen mielipiteeseensä vaikuttaa esimerkiksi oma sukupuolinen suuntautuminen tai poliittinen vakaumus. Tässä suhteessa hänen suhtautumisensa asioihin ei mitenkään voi erota satunnaisen kamreerin tai nuorisotyöntekijän suhtautumisesta. Näin ollen mielipiteen pätevyyttä ei voi mitenkään korostaa sen lausujan ammattiin vedoten.
Esitettyä mielipidettä voidaan tarkastella sen tueksi esitetyn argumentoinnin pätevyydellä. Tässä mielessä en voi nähdä mitään olennaista eroa ammattikunnilla. Taiteilija tai tiedemies voi argumentoida pätevästi siinä kuin muunkin alan edustaja, eikä taiteilijuus tai tieteenharjoitus sinänsä siis myöskään ole mikään este älykkäälle ja hyvin perustellulle mielipiteenmuodostukselle. Taiteilijuus tai tieteilijyys ovat vain täysin irrelevantteja näiden asioiden suhteen. Joku Helsingin Sanomien kokoama "älymystöraati" on koottu hyvin mielivaltaisella tavalla, ja sen kannanottoihin on syytä suhtautua suurella varauksella.
"Älymystön" ominaisuuksiin on usein luettu vasemmistolainen poliittinen ajattelu ja tietynlainen oppositiohenkisyys. Tällä suhtautumisella on vankka historiallinen tausta, ja joskus onkin aiheellisesti kysytty, onko ylipäänsä mahdollista tulla hyväksytyksi "älymystön" piiriin, jos ajattelun tausta on esimerkiksi konservatiivinen tai oikeistolainen.
Tässä olen puhunut taiteilijoiden/tiedemiesten mielipiteenmuodostuksesta nimenomaan asioissa jotka eivät kuulu heidän oman alansa kysymyksiin. Mutta entäpä jos he esittävät mielipiteitä oman alansa kysymyksistä? He saattavat kyllä kertoa sinänsä mielenkiintoisia asioita alaltaan, mutta toisaalta tiedämme hyvin, että taiteessa ja tieteessä vallitsee hyvin jyrkkiä koulukuntaeroja. Näiden välillä vallitsee usein totaalinen sotatila, jossa vastapuoli helposti leimataan totaalisen tyhmäksi ja arvottomaksi - eikä sellaiseen useimmiten edes kaivata sen täsmällisempää argumentointia. Riittää ehkä, kun vedotaan johonkin arvossa pidettyyn tai asemaltaan korkeaan samanmieliseen henkilöön. Se taas on argumentointivirheistä perinteisin ja yleisin.
Päädyn siihen yllättävään tulokseen, että jos taiteilija/tiedemies esittää mielipiteen omaan alaansa kuulumattomasta asiasta, hänen taustallaan ei ole minkäänlaista merkitystä mielipiteen arvoa ajatellen. Jos taiteilija/tiedemies taas esittää mielipiteen omalta alaltaan, häneen on paras suhtautua melkoisella varauksella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti