Tämän viikon loppuun mennessä käynee lopullisesti selville miten maineikkaan jalkapallojoukkue Hakan käy. Pari vuotta sitten se oli jo auttamattomissa talousvaikeuksissa, jolloin apuun tuli Sedu Koskinen. Nyt Sedukin on lyömässä hanskat tiskiin, ja myy osake-enemmistönsä yhdellä eurolla. Toista miljoonaa velkaeuroa sisältyy kauppaan. Nykyaikaista huippujoukkuetta ei kerta kaikkiaan pysty ylläpitämään rikaskaan mies, saatikka pieni lamasta kärsivä teollisuuskaupunki. Asiaan kuuluu, että UPM, joukkueen perustaja ja monikymmenvuotinen ylläpitäjä on jättänyt seuran tyhjän päälle.
Sedu tuli siis apuun, ja sai aikaan muutakin. Apianrannassa pyörii menestyksellä kesänäytelmä Åkesta ja Pirkosta. Pirkko on entinen koskilainen. Sedulla on myös muita suunnitelmia Apianrantaan, mm. jonkinlainen Kalevala-kylä. Arvatkaapa mikä oli kunnon koskilaisten reaktio? Sen saattoi kylän tapoihin yli kolmenkymmenen vuoden ajan tutustunut muualta tullutkin jo etukäteen arvata. Sylkykuppihan Sedusta heti tuli.
"Tartte tulla tänne rahojansa levitteleen!". "Se mikään koskilainen oo, Hauholta tai Pälkäneeltä se on!" (eli rajanaapurista). "Ei tommonen näytelmä ketään kiinnosta!". "No nysse kaappas Hakan ja käärii voitot liiveihinsä!". "Raha sille on tärkeetä, tosta vaan jättää Hakan!". "Siinä saa ny porrrvarit mitä ansaittevat!". Ja varmemmaksi vakuudeksi väki vähenee katsomosta.
Eihän tässä mitään uutta ole. Kun tulin tänne, ajattelin naiivisti että vien torvet kentälle ja vaikka mieskuoronkin, niin että vastustajalla on kurat housussa jo ennen ottelua. Nopeasti sitten huomasin ettei tuollainen ajattelu luokkatietoisessa ja katkeraa luokkataistelua yhä käyvässä kaupungissa ollenkaan käynyt päinsä. Jos Haka voitti, "koskilaiset voitti". Jos Haka hävisi, "porrrrvarit hävis!".
30 vuotta sitten urheiluväen viha ja kauna olivat kukkeimmillaan. Voimistelunopettaja saattoi komentaa: "Hakalaiset tähän riviin, ja punikit tuonne!". Haka-showssa kanssani esiintymässä olleet laulajatytöt ajettiin ulos työväenseura Koskenpoikien iltamista. Jos puhuit väärän henkilön kanssa, se oli rankaisun arvoinen teko. Mitä minä olisin tuollaisesta ymmärtänyt, herraspoika yliopistokaupungista, jossa ystävien joukossa oli sivistyneitä ihmisiä myös kokoomuksesta kommunisteihin.
Kun lapsi aloitti koulunkäynnin, eteen tuli tiukka jako kahteen. Ja tämän jälkeen lapselta katosi puolet kavereista. Heidän kanssaan ei ollut leikkiminen, ei pelaaminen, eikä heitä ollut kotiin kutsuminen.
Jos Haka katoaa, menetys on suuri, jo pelkästään sen mahtavan historian vuoksi. Jäljelle jää Suomen jalkapallomuseo, pienen porukan ylläpitämä jalkapallopyhäkkö, jossa vitriineissä olevia paitoja ja seinillä olevia kuvia palvotaan hartaammin kuin pyhäinjäännöksiä Roomassa. Senkin aika käy vähiin, jos pahin tapahtuu.
Ja pahin tapahtuu, pelkään synkästi. Ja jos näin käy, voin vain todeta, etteivät kaunaiset, kateet, katkeroituneet ja likinäköiset koskilaiset tuota mahtiseuraansa ansainneetkaan. Jääkööt nyt nyhjäämään loukkoihinsa ja valittelemaan että se Hakakin piti pistää lihoiksi. Ihan oikein heille, jotka vihaavat kotiseutuaan enemmän kuin mitään muuta paikkaa maailmassa, vastustavat synkästi kaikkia yrityksiä tuoda valoa ja toivoa näihin hienoihin maisemiin, ja katkeroituvat sitten siitäkin että onnistuivat monet yritykset torppaamaan.
- - - - -
Sanastoa.
Ennenkuin Valkeakoskesta tuli teollisuuskylä, rintamailta ja vähän kauempaakin käytiin koskissa. Niitä oli monia, isoimpina Valkia ja Apia. Tänään mennään yhä Koskiin, joka on siis monikollinen ilmaus. Oikeastaan pitäisikin puhua 'Koskein markkinoista'. Koskien nimet ovat yliaikaiset, eikä niitä ole kunnolla selvitetty. Mutta kivisessä taajamassa niiden ympärillä asuvat ihmiset ovat siis 'koskilaisia', erotuksena emäpitäjä Sääksmäen kirkonseudusta, Saarioispuolesta ja Veden taan Metsäkylistä. Kauna ja katkeruus vallitsee yhä emäpitäjän asukkaiden ja koskilaisten välillä. Se ei tietenkään lopu, ennenkuin koko väki on vaihtunut. Mutta kulttuurin ja perinteen vitka on musertava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti