Tässä kuvassa on hellenistiseltä ajalta Egyptistä peräisin oleva kamee, joka esittänee Ptolemaios Toista. Kamee on kiinnitetty medaljonkiin 1700-luvun lopulla Pariisissa. Wikimedia Commonsin selostus on tässä:
Camée représentant Ptolémée II assimilé à Alexandre le Grand. Camée en calcédoine grise. Alexandrie? 2e tiers du IIIe siècle av. J.-C. Monture en or émaillé de l'orfèvre Josias Belle, Paris, fin du XVIIIe siècle.
Tämä työ on minusta suunnattoman kaunis. Mutta onko se aito?
Molemmat osat ovat epäilemättä aitoja. Onko yhdistelmä? Ei, sanoisivat fundamentalistit, sillä kameeta ei alunperin oltu tarkoitettu tällaiseen yhteyteen. Jonkinlaiseen metallikuoreen kylläkin, väittäisin minä. Niin, mutta ei tuollaiseen kitschiin, fundamentalistit sanoisivat. Minusta taas tuo 1700-luvun mestariteos antaa kameelle suurenmoisen taustan, ja on aivan uskomattoman opettavainen puhtaiden luonnonmuotojen ja värien hienostuneesta käytöstä.
Mutta fundamentalistit ovat värisokeita. Musta ja valkoinen ovat kaikki minkä he ymmärtävät. Heille on käsittämätöntä myös harmaasävyjen suunnaton rikkaus. He pelkäävät, että menneisyyden värikylläisyys joskus löydetään. He pelkäävät menneisyyttä, koska se voisi paljastaa elävästä kulttuurista jotain aivan liian tuoretta, liian eloisaa, liian houkuttelevaa, liian itsestäänselvää.
Sen vuoksi menneisyys pitää pitää erillään nykyisyydestä. Yritykset näyttää siitä edes jotakin pitää estää millä tahansa tekosyyllä, aatteella, ontolla akateemisella nonsensilla. Sen vuoksi mahdolliset tulevaisuuden aikamatkustaja-antiikkikauppiaat joutuvat hankaamaan kaappaamistaan antiikin veistoksista värit pois, repimään niistä irti lasiset silmät ja vaatteet, pilkkomaan ne kappaleiksi, ja myymään kappaleet sitten suunnattomalla voitolla keräilijöille, jotka huokaavat ne nähdessään: "Ooh, aitoa, korvaamatonta antiikkia!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti