Päiväkotien kohtelu kuvastaa koko yhteiskunnan johtamista

Helsingissä pompotellaan päiväkoteja, kertoo HS. Päiväkotien käyttöasteeksi on määrätty 93%. Tiivistäen on kysymys tästä:

- Aluksi emme edes ymmärtäneet, mitä 93 prosentin tavoite merkitsi. Ehkä isoin ero on, että sen mukana tuli erittäin tiukan raportointivelvoite, luonnehtii Lapinmäen päiväkodin johtaja Kirsti Alanko.

Alangon päiväkodissa on sata lasta ja 18 hoito- ja kasvatushenkilöä. Jos kaikki ovat paikalla, käyttöprosentti on sata. Jos neljä alle 3-vuotiasta tai seitsemän yli 3-vuotiasta on poissa, mutta henkilökunta on täysilukuinen, käyttöprosentti putoaa 93:een. Jos näiden lisäksi yllättäen yksikin alle 3-vuotias on poissa, käyttöprosentti putoaakin jo 91,25:een.

- Sumplitaan ja järjestellään koko ajan. Kun henkilökunnan ja lasten määrää on koko ajan osattava suhteuttaa, se edellyttää jatkuvaa tarkkuutta.

Päiväkodit saavat kuukausiraportit jälkikäteen, mutta johtajat laskevat päiväkohtaisia prosentteja. Niinpä työntekijöiden ja lasten läsnäolon palapelia kootaan koko ajan. Henkilöstölle tämä tarkoittaa sitä, että työvuoroihin voi tulla muutoksia hyvin lyhyelläkin varoituksella.

Kun sijaisten saanti oli erityisen kireää viime keväänä, henkilökunta alkoi väsyä. Niinpä yksikön johtaja on yrittänyt nyt syksyllä kamppailla sijaisten puolesta. Jokaista lyhyttäkin sijaisuutta pitää perustella tarkasti.

- Pitää kertoa, miksi ja mihin tarpeeseen sijainen palkataan. Mikä on ollut edellisen kuukauden tulos? Sijaisten palkkaamisesta on tullut hyvin rankkaa. Numerot on oltava hyvin hallussa ja pitää olla tarkka tieto henkilökunnan ja lasten läsnäolosta.

Sijaistilanne heijastuu vakiohenkilökuntaan.

- Hirveän monet ovat sairaana töissä, kun ei tiedä, saako sijaista. Ihmiset ovat velvollisuudentuntoisia ja tosi väsyneitä.

Syynä saattaa osittain olla Peterin periaate, jonka mukaan byrokraattisessa hierarkiassa henkilöt yleensä kohoavat pätemättömyytensä asteelle. Mutta aivan varmasti on kysymys suomalaisesta johtamistavasta. Jokaisella päätöksen tasolla ollaan pelko puserossa, eikä itsesuojeluvaisto salli protestointia. Kun koko ketjussa vallitsee sama esimiehenpelko, vastuu asioiden tilasta on niillä ylätasoilla joilla on vähiten intressiä tai ymmärryskykyä prosenttien ja eurojen ulkopuolelta.

Työelämää johtavat henkilöt suhtautuvat ihmisiin kylmästi: ihmiset ovat vain lukuja ja prosentteja, eivät ajattelevia tai väsyviä yksilöitä. Tiedän kokemuksesta, että monet byrokraatit ja poliitikot ajattelevat päiväkoteja ja kouluja pelkkinä varastoina, jonne sijoitetaan työhön vielä kykenemättömiä, pois jaloista. Kysymyksiä kasvatuksesta he pitävät akkojen höperehtimisenä.

Laskukoneesta on tullut jumala, ja jumalan sanaa on se mikä jää "viivan alle". Entä kuka on valinnut parametrit laskujen pohjaksi? Parametrien joukkoon kun "ei voi" sijoittaa immateriaalisia tekijöitä, ellei niitä jollain merkillisellä ja mielivaltaisella tavalla ole muunnettu laskennallisiksi.

Tämänkaltaisista asioista keskusteltaessa varoitellaan mieluusti "järjen" ja "tunteen" sekoittamisesta. Tämä on sisällyksetöntä höpinää. "Järjen" vastakohta on "järjettömyys", ja "tunteen" vastakohta on "tunteettomuus". Todellisuudessa näistä kahdesta on valittu käyttöön yhtäaikaisesti järjettömyys ja tunteettomuus. Näihin vedoten mikä tahansa fiskaalinen päätös on looginen ja virheetön, ja valmis toimeenpantavaksi laillisten seuraamusten uhalla.