Kaarle Suurta ei ole ollut olemassa, eikä keskiaikaa, eikä edes Napoleonia!

Kirjoitin eilen Kaarle Suuresta, tai mahdollisuudesta ulottaa mahdollisten esivanhempien ketju noihin kaukaisiin, reippaasti tuhannen vuoden takaisiin aikoihin. Kaikki perinteiset sukujohdot kun voi kyseenalaistaa keksittyinä ja todistamattomina. Olihan aikoinaan tapana pönkittää oman hallitsijasuvun arvovaltaa "todistamalla" että oltiin muinaisuuden suurmiesten kuten juuri Charlemagnen jälkeläisiä. Asiaan kuuluu, että Kaarlesta johdettiin vielä perimyslinja suoraan keisari Augustukseen ja jopa Troian kuninkaisiin. Tosin jälkimmäinen ketju ulottuu vain 400-luvulle e.Kr., kuninkailla on kummallisen frankkilaiset nimet kuten Marcomir, ja kaiken kukkuraksi Troialla ei ollut tuolloin enää kuninkaita...

Nyt meidän täytyy vielä ottaa huomioon sekin mahdollisuus, ettei Kaarle Suurta koskaan ole ollut olemassakaan! Ei ainakaan jos uskomme mitä zeitschrift der historiker und politologen der uni münchen kertoo kesänumerossaan 1999.

Tutkija nimeltä Heribert Illig oli näet kirjoittanut 1996 menestyskirjan Das erfundene Mittelalter, josta jo vuonna 1999 oli otettu 6. painos. Siinä hän pyrkii osoittamaan, ettei ainoastaan Kaarle Suuri, vaan myös kolme kokonaista vuosisataa hänen ympärillään on keksitty jälkeenpäin, joskus 1000-luvun vaihteen tällä puolen. 600-, 700- ja 800-lukuja ei ole ollut edes olemassa, Illig väittää, ja tämän mukaan me elämme nyt 1700-luvun alkua! Aitoja lähteitä on tuolta ajalta onnettoman vähän, eikä ajoitusmenetelmistä ole ollut riidatonta apua.

Ei toki ole ensimmäinen kerta, kun historiaamme epäillään väärennetyksi tai peräti keksityksi. Suomen historian osalta se on ollut suorastaan muotia, kun romanttista historiakäsitystä ja vanhoja tutkijoita Jalmari Jaakkolaa myöten on täytynyt olan takaa hutkia. Vanhoilla käsityksillä oli oma poliittis-aatteellinen tilauksensa, ja niin näyttää olevan moderneilla historian kieltäjilläkin.

Minulla on jossain pieni vihkonen 1800-luvun puolelta, nimeltä "Bevis på att Napoleon aldrig har existerat". Ja jossain scifi-hyllyissäni piilottelee laaja novelli jossa hyvin perusteellisen tuntuisesti kerrotaan, ettei ihmiskunnalla ole historiaa sataaviittäkymmentä vuotta enempää. Kuningatar Victoria näet oli alien, ja Maan vallanneet tulokkaat olivat luoneet tänne sekä ihmiskunnan että sen historian.

Iso työ näillä Victorian alieneilla onkin ollut, kun kaikkialle on pitänyt sijoittaa "muinaismuistoja" esiin kaivettaviksi. Mutta ei hätää, jo 1700-luvulla todistettiin pitävästi että maailma todella oli luotu 4000-luvulla e.Kr., ja että maasta kaivetuilla fossiileilla ei ollut mitään todistusvoimaa: Jumala oli tietysti kaikkivaltiaana sijoitellut sellaisia eri puolille juuri ihmistä koetellakseen.

Uskonpa, että monia arkeologeja on salaa kauhistuttanut se mahdollisuus, että avatessaan juuri löydettyä faraon sarkofagia he löytäisivät muumion käärinliinoista keltaisen muovisen kylpyhuoneankan...

Nykyinen älymystö kutsuu 2000 vuoden takaisia uskonnonperustajia "satuolennoiksi". Edellä kerrotun valossa tämä on hyvinkin mahdollista. Mutta jos jollekulle nuorelle älypäälle vielä tulisi mieleen väittää ettei edes kentaureja, yksisarvisia tai merenneitoja ole ikinä ollut olemassa, minä suutun. Minä suutun oikein todella. Jossakin se raja minullakin kulkee!