Lenita!

Skannailen silloin tällöin vastaan tulevia tekstejä sitaattikansioon. Löysin sieltä äskettäin pätkän joka oli vain odottanut sopivaa hetkeä tullakseen käsitellyksi. Nyt on se hetki.

Iltalehden toimittaja Irene Naakka filosofoi syvällisesti ja monipolvisesti pukeutumisen ydinasioista blogissaan 2..3.2010. Puran kirjoituksen ydinkohdat lause lauseelta, jotta monipolvisuus ja negaation negaatiot kävisivät helpommin tajuttaviksi. Näin kirjoittaa Naakka:

Terveen ihmisen silmiin sattuu, kun hän näkee sukat (erityisesti valkoiset) sandaaleissa.
Iloitsen siitä, että toimittaja tuntee olevansa terve ihminen. Meitä epäterveitä on kuitenkin niin paljon, että terveydenhuollon tulisi huolestua vakavasti, määrärahoja pitäisi lisätä tuntuvasti, ja sijoitus- tai kuntoutuskoteja tulisi rakentaa joka niemeen, notkoon ja saarelmaan.

Tänä keväänä sukat saavat kuitenkin pilkottaa sandaaleista ja muistakin kengistä.
Sitaatista ei ilmene, miltä tasolta tuo kansanterveyttä uhmaava lupa on annettu. Toivottavasti se on yhä voimassa, sillä näiden pakkasten aikana olen käyttänyt mustien Ecco-kenkien kanssa jopa pitkävartisia mustia sukkia. Minusta kengät tuntuvat kovin epämiellyttäviltä ilman sukkia, ja jalkoja helposti paleltaa. - Pari kymmentä vuotta sitten luin Hämeen Sanomista otsikon, jonka mukaan "Lenkkipolulla on nyt lupa kävelläkin". Siitäkään jutusta ei suoranaisesti käynyt ilmi, mihin asetuskokoelmaan tuo lupa sisältyi, enkä tiedä sitäkään oliko poluilla tuohon asti ollut vartijoita jotka liputtivat kävelijät pois radalta.

Tämä tiedote ei kuitenkaan ehkä koske sinua, joka nyt myhäilet siellä tietäväisenä, että 'minähän olen aina käyttänyt sukkia ja sandaaleita samaan aikaan'.
Omaantuntooni sattuu pahasti, mutta toisaalta luotan syvästi siihen että kohtalo varjelee minua törmäämästä toimittajaan (joka toki suoralta kädeltä tunnistaisi minun kuuluvan tuohon lupaa saamattomien joukkoon). Olikohan se Origo-vainaa, joka kerran listasi maailman tyylittömimpiä asioita, ja mainitsi viimeisenä "Muotitietoisen naistoimittajan kuristamisen ilman syntymättömän vasikan nahasta tehtyjä käsineitä"...

Tyylisääntöjä voi nimittäin uhmata, jos sen tekee tietoisesti.
Entäpä jos väitän että olen uhmaten käyttänyt sukkia kaiken aikaa ja täysin tietoisesti? Tarkastuksen tullen minut varmaan kyllä käräytettäisiin pälyilevän katseen ja poskille hiipineen punavärin paljastamana.

Yllä oleva kuvateksti paljastaa, että kaikki edellä kirjoitettu oli vain silta varsinaisen aasin kuljettavaksi. Ilta-Sanomat näet puhkuu ja puhaltaa intoa lähestyvien missikisojen kiinnostavuutta lisätäkseen, ja kävi äskettäisessä viikkoliitteessään läpi kaikki tähän astiset miss Suomet. Jutusta kävi myös ilmi se hiukan nolostuttava seikka, että monet kaikkein tärkeimmistä ja menestyneimmistä kaunottarista ovatkin olleet Suomen Neitoja, eivätkä mitään missejä.

Ja jos menemme 1950-luvulle, Suomen Neitojen lista on melkoisen sykähdyttävä. 1952 tittelin voitti Armi Kuusela, josta tuli Miss Universum. 1953 kilpailun voitti Teija Sopanen, josta sittemmin tuli hyvin arvostettu toimittaja. Ja 1954 Neidoksi valittiin Lenita Airisto, jonka Wikipediasta varastetun ansioluettelon nuori(?) toimittaja typisti lähes tuntemattomaksi. Myös Lenita kuuluu kauniiden, älykkäiden ja kirjoitustaitoisten toimittajien joukkoon. 1970-luvulla (vai oliko jo 60-luvun puolella?) hän mm. julkaisi Suomen Kuvalehdessä sarjan haastatteluita silloisista julkisuuden henkilöistä, sarjan jota sittemmin väitettiin aivan muiden kirjoittamaksi, koska se oli aivan liian 'hyvä' julkioikeistolaisen ja feministisen julkkisnaisen tekemäksi. Itse pidän Lenitan minusta kirjoittamaa juttua yhä yhtenä kaikkein parhaimmista koskaan tehdyistä haastatteluistani.

Onnekseni olen voinut tavata Lenitaa joskus silloin tällöin, pääasiassa kyllä tv-töiden yhteydessä. Noloin tapaaminen sattui kuitenkin Helsingin keskustassa 1970-luvulla. Vastaan tuleva nainen tervehti iloisesti, ja minä nyökkäsin hillityn kohteliaasti takaisin. Silloin nainen repesi: "Etkö minua tunne? Minähän olen Lenita!". No, yritän nyt jälkikäteen vähän selitellä. 1950-luvun lopulla kävelin kaikessa rauhassa pois yliopistolta pitkin Aleksanterinkatua, kun joku vanhahko nainen kävi yllättäen kiinni kraiveliin: "Etkös poika nyt tunne edes omaa äitiäsi!"...

Kun joku aika sitten kerroin Audrey Hepburnista ja muista ihanista ulkomaisista naisista, lasken niihin tasapuolisuuden vuoksi kotimaan puolelta kyllä myös Lenitan. Katsokaa kuvaa! Lenita on - mikäli mahdollista - vielä kauniimpi kuin Audrey, ja vieläpä samalla tavalla. Oi noita mantelisilmiä ihanien kulmakaarien alla! Jos kuka, sinne roomalaisen Vespan päälle kuuluisi kyllä Lenita!