sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Skeidanpuhumisen oppikirja


Vuonna 1966 ilmestyi ruotsinkielisen Söderströms-kustantamon painattamana ruotsalaisen humoristin Tage Danielssonin kirja GRALLIMMATIK, Struntpratets fysiologi och teknik. Kun tänään mielellään etsitään vastaväittelijöiden ja vastustajien puheista argumentointivirheitä, ylen vakavasti ja parhaimmillaan filosofian ja logiikan kaavoja arvovaltaisesti käytellen, Danielsson teki sen 45 vuotta sitten humoristina, joka lisäsi huumorinsa tehoa tekotieteellisellä ja oppikirjamaisella lähestymistavalla.

Jo kirjan nimi kertoo paljon. Grallimmatik on yhdistelmä sanoista Grammatik ja Gallimatias, hölynpöly, strunt, smörja, rappakalja, mitä nimeä järjettömistä puheista sitten milloinkin halutaan käyttää. Tuohon aikaan uskallettiin jo julkaista kaikenlaisia sukupuolielämän "oppikirjoja", ja niitäkin Danielsson parodioi oikein olan takaa. Johdannon kaksi lukua saivat otsikot Organens funktioner (Elinten toiminnat) ja Olika ställningar vid samtal (Erilaiset asennot keskustelun yhteydessä). "Samtal" kuulostaa lausuttuna sanalta "samlag", joka tarkoittaa yhdyntää.

Kirjan on kaavioin kuvittanut Pehr Åhlin, jonka mainioista piirroksista tässä kaksi. Hölynpölyelimet ovat aivot (jotka on piirretty pään sisään), suu, sekä tunteet (jotka vaeltelevat holtittomasti ruumiin sisällä sinne tänne, ja joita kaaviossa kuvaa sydän). Kuvat esittävät itsetiedotonta struntpratarea ja itseaiheutetusti tyhmää täysin kehittynyttä struntpratarea. Sanan "strunt" olen korvannut paremman termin puuttuessa usein sanalla "skeida", joka tässä tapauksessa tarkoittaa milloin lähes konkreettista itseään, milloin sitä samaa vertauskuvallisesti. Kiitos pakkoruotsin luotan siihen, että lukijat ymmärtävät tekstin, joten en käy sitä suomentamaan.

Varsinainen teos käsittelee skeidanpuhumisen tekniikkaa, ja jakautuu kahteen osaan, muoto-oppiin ja syntaksiin. Lopussa on vielä liitteitä, analyysejä julkisista keskusteluista, sekä muistisääntöjä käytäntöä varten. Koska asioista keskusteleminen niin että sanottava tulee ymmärretyksi on hyvin vaikeaa (ja johtuu Danielssonin mukaan monista seikoista, kuten että
1. Puhuja on tyhmä,
2. Kuulija on tyhmä eikä ymmärrä mitään,
3. Se joka kuulee ei kuuntele,
4. Molemmat ovat tyhmiä,
jne. jne.), esittelen tässä ja seuraavissa jutuissa muutamia olennaisia kohtia skeidanpuhumisen kieliopista.

Muoto-opissa käsitellään aluksi substantiiveja. Pykälän 9 mukaan voidaan käyttää kaikessa rauhassa substantiiveja jotka päättyvät -ism, -het, -skap, ja -i, ilman että on vaaraa että kukaan ymmärtää mitään. On kuitenkin visusti varottava määrittelemästä näitä abstrakteja termejä. Jos joku kysyy sinulta, mitä oikeastaan tarkoitat sanokaamme sanalla "demokrati", on vastattava: "Mutta sehän nyt on itsestään selvää", "Tarkoitan tietysti todellista demokratiaa" tai "Jollet sinä sitä käsitä, meidän on ihan turha jatkaa asian vatvomista". Jos vahingossa ryhtyy määrittelemään termejä, on aina vaarassa sanoa jotain järjellistä.

§ 10 kertoo, että hyvin käyttökelpoisia sanoja ovat elämä ja ihminen, ja § 12 lisää joukkoon sanat totuus ja valhe. Valitettavasti monet esimerkkilauseet sisältävät sanaleikkejä melko heideggerilaiseen tyyliin, ja ne ovat sen vuoksi mahdottomia suomentaa. Jos ruotsiksi sanotaan hölynpölylause "Vi måste göra något vackert av livet", Danielsson huomauttaa että tuolla lauseella on järjellinen sisältö vain jos puhutaan liivitehtailijoista. Nimien pudotteleminen on tärkeää, mutta aina on pidettävä huoli siitä, ettei läsnä ole ketään jotka tuntisivat niitä - muutoinhan joku voisi käsittää jotain. Sana "sana" on joskus käyttökelpoinen: "No niin, sanoja, sanoja, sanoja. Kaikella kunnialla sanoja kohtaan, mutta elämässä on tärkeämpiäkin asioita. Kiitos illasta. Hyvää yötä".

Olennaista on aina, että keskustelu tulee johtaa niin epämääräiseen ja abstraktiseen suuntaan, että kenellekään ei vahingossakaan tule käsitystä siitä mistä on puhe. Ehdottomasti on varottava sellaisia yksinkertaisesti ymmärrettäviä sanoja kuten "tuoli", "raitiovaunu" tai "Kerava".

§ 14: Adjektiivit kuten "oikeudenmukainen" ja "kohtuullinen" sisältävät arvoarvostelmia, eivätkä sen vuoksi juuri merkitse mitään. "Me sosialidemokraatit taistelemme kansantuotteen oikeudenmukaisen jakamisen puolesta". "Me kokoomuslaiset taistelemme kansantuotteen oikeudenmukaisen jakamisen puolesta". "Me kommunistit taistelemme kansantuotteen oikeudenmukaisen jakamisen puolesta". Tai vielä selvempi (?) esimerkki: "Me reserviupseerit haluamme että puolustukselle annetaan kohtuullinen määräraha" (esim. 15 miljardia). "Me pasifistit haluamme että puolustukselle annetaan kohtuullinen määräraha" (esim. 3,75).

§ 15 toteaa, että transsendentaalinen on oikein hyvä adjektiivi, koska kirjoittajalla ei ole harmainta aavistustakaan mitä se tarkoittaa. "Oletpa ostanut oikein mukavan transsendentaalisen pipon", tai "Kyllä kaikesta on tullut niin transsendentaalisen kallista", "Rovasti oli lauantai-iltana transsendentaalinen kuin käki".

Komparatiivi on aina käyttökelpoinen skeidanpuhumisessa. "Puhtaampaa pyykkiä helpommalla" (kuin esimerkiksi kuskaamalla pyykit idän pikajunaan, viemällä ne Kuolleen meren rannalle ja yrittämällä pestä niitä sen likaisella ja suolaisella vedellä). "Tule meille, me teemme sinusta paremman ihmisen!" (kuin esimerkiksi Jack the Ripper tai Äiti Teresa?).

Verbien hölynpölytaivutus menee pykälän 21 ja Bertrand Russellin mukaan seuraavasti: 1. persoona on paras, 2.persoona on huonompi mutta ei liian huono, sillä puhuteltu persoonahan on lähellä ja saattaa olla hyvin vahva, ja 3. persoona on huonoin. Taitava skeidanpuhuja pystyy näin huomaamatta saattamaan itsensä hiukan parempaan valoon, kuin hänen typeryytensä muutoin sallisi.

Minä pidän pyöräilemisestä
Sinä pyöräilet
Häneltä vietiin kortti

Minä menin töihin jo nuorena
Sinä et sitten lukenut pidemmälle
Hänellä on vain kansakoulupohja

Minä totean
Sinä väität
Hän on saanut päähänsä

Idioottimaisia sanontoja on hyvä viljellä. Sellaisia ovat esimerkiksi "Sen sanoo jo tavallinen talonpoikaisjärkikin" tai "Jos vanhat merkit pitävät paikkansa" tai "Jos se kelpasi isälleni, se kelpaa minullekin" tai "Asiakas on aina oikeassa". Hankalista tilanteista pääsee näppärästi eroon hokemalla että "Poikkeus vahvistaa säännön":

Sääntö: Kesällä sataa aina
Poikkeus: Aurinkoiset päivät

Sääntö: Ihmiset ovat jumalallista alkuperää
Poikkeus: Ne jotka polveutuvat apinoista

Sääntö: Miehillä jotka päättävät maailman asioista on Rolex
Poikkeus: Miehet jotka päättävät maailman asioista

Sääntö: Ruotsin kuninkaan nimi on Axel Liffner
Poikkeus: Että se ei ole hänen nimensä

Kaikilla ylläolevilla säännöillä on poikkeuksensa, mistä johtuu että ne ovat tosia.

(Jatkuu...)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti