Kuvissa amerikkalainen Florence Foster Jenkins ja Aino Ackté, mielivaltaisessa järjestyksessä.
Kuuntelin Ykköseltä juuri 1900-luvun alkupuolen suomalaisia levytyksiä, Aino Acktéta ja Wäinö Solaa. Pakko sanoa taas kerran ihan suoraan: he lauloivat kaameasti ja huonosti! Vaikka kuinka ottaisi huomioon alkeellisen levytystekniikan, kaiun puutteen ja muun sellaisen retuššoivan kuorrutuksen, nuo levyt riisuvat laulajan aivan alasti. Pienetkin virheet tekniikassa ja esityksessä korostuvat karrikatyyrimaisesti.
Ei ole ollenkaan kysymys taiteellisten käsitysten muuttumisesta. Heidän tekniikkansa ja sävelpuhtautensa suhteen voi esittää kritiikkiä ilman että kysymys on "taiteellisista" käsityksistä. Väitän, etteivät Ackté tai Sola pääsisi alkueristä jatkoon missään nykyajan valtakunnallisessa laulukilpailussa. Mikäli sitten pääsisivät edes alkukilpailuun. Yhtäläisyydet Florence Foster Jenkinsin kanssa ovat ilmeiset.
Tiedän, että moni taidemusiikin hienostoon kuuluva suuttuu tästä pahanpäiväisesti. Voihan se tietysti olla anakronistista vertailla menneen ja nykyajan laulajia, mutta toisaalta: eikö ole pienoinen ristiriita varhaisvaiheemme laulajattarien tekniikan ja heidän ylvään omahyväisyytensä ja itserakkautensa välillä?
Kauan sitten tulin tokaisseeksi, että koska muistan oikein hyvin juhlitun Anja Ignatiuksen soittamassa Sibeliuksen konserttoa, arvelen että tänään meillä on puolen sataa 15-vuotiasta jotka selviytyvät samasta konsertosta ainakin teknisesti ottaen paremmin. Nousihan haloo silloinkin, ja minulle kerrottiin etten ole persona grata musiikkiylhäisömme keskuudessa. En osaa tuosta ihmeemmin suuttua, kun en siihen hienostoon ole koskaan kuulunutkaan.
"Urasi kannalta ei ole eduksi, jos laulat tuon Rydmanin lauluja", kerrottiin Ylessä pian neljäkymmentä vuotta sitten eräälle nuorelle oopperalaulajattarelle. Minullekin tuosta ulkopuolella olosta on ollut hyötyä. Ei rahallista, päin vastoin. Mutta ainakin on joutunut jokaista ratkaisuaan miettimään vähän enemmän, valtavirrassa valumisen sijaan...
Jos kestät&haluat kuunnella lisää aikaisia äänityksiä, niin amerikkalaisesta arkistosta löytyy muutama suomalainenkin. Kuuntelin hetken Kesäpäivää Kangasalla, hitain tulkinta koskaan. Äänen puhtaudesta en uskalla sanoa mitään.
VastaaPoistaKiitos Kaisa, herkkutiedostoja! Tuo Kangasala lauletaan nykyään usein kyllä liian nopeasti. Amerikansuomalainen laulaja venytti tavuja siihen malliin, että laulu kuulosti vieläkin hitaammalta, mutta tempo oli kuitenkin mielestäni aika lähellä alkuperäistä ideaa, niin kuin sen olen ymmärtävinäni.
VastaaPoistaAika hyvä tuo "Harralan seljänne". Lieriön rahina on kuin rumpali yrittäisi pitää valssissa vispilöillä shuffle-komppia.
VastaaPoistaPuupuhaltajan kuvio säkeen lopussa on hiljainen ja vähän sen tuntuinen, että "olikos se jo tässä".
Ruokaan liittyvään ragtimeen törmäsin täällä. Amerikan yliopistojen kokoelmissa on valtava määrä 1900-luvun alun populaarimusiikin nuotteja. Niistä olen vääntänyt sovituksia puhaltajille. Vappuaamuna taas kiusataan niillä kuulijoita.
näkyi tulleen linkin osoite vahingossa kaksi kertaa samaan pötkyyn.
VastaaPoistaTässä se kuitenkin on oikein:
http://www.ragtimepiano.ca/rags/food.htm
Aino Acktésta olen kuullut mitä hassumpia juttuja :--D Hän oli mummini täti tai isotäti, en oikein muista kumpi.
VastaaPoistaAino oli suuri diiva, minkä kyllä tietysti ymmärtääkin senaikaista asetelmaa vasten. Tänään meidän korvamme ovat täpö täynnä viimeisen päälle sliipattujen ja keskenään taidoissa ankarasti kilpailevien laulajien tuotoksia, ja kyllähän se pakostikin vähän vääristää kuvaamme menneisyydestä.
VastaaPoistaVanhoista laulajista johtui mieleeni, kuinka kutkuttavaa olisi saada tietää, miltä Jenny Lind todella kuulosti, mutta valitettavasti hän syntyi 50 vuotta liian aikaisin. Oliko hänen laulunsa niin jumalaista kuin kerrotaan?
VastaaPoistaLindin laulutekniikkaa on kehuttu ylivertaiseksi. Heikki Klemetti siteerasi tämän satakielen kirjettä, jossa laulajatar sanoi laulavansa aivan pienellä suuaukolla, kuten puhuttaessa, jolloin "sanat tulevat oikein". Tuollaista näkee operaattisessa (?) laulussa (operatic singing) nykyjään melko harvoin.
t. Timo
Jotain ennenkin osattiin. Esimerkiksi tässä on jotain magiaa, jota ei meinaa löytää minkäänaikaisista levytyksistä. Tai sitten tajusin väärin ja 1927 on jo liian nykyaikaa.
VastaaPoista