Epäonnistuneiden valokuvien charmi II

Sadan vuoden takaiset negatiivit kehitettiin kotona, kuten minäkin tein mustavalkonegatiiveille loppuun asti. Varsinkin entiseen aikaan prosessi oli nykyistä hankalampi, ja tuloksena olikin melkoinen epäonnistumisten joukko. Milloin litkut olivat valuneet epätasaisesti, milloin negojen reunat olivat päässeet valottumaan. Tässä yksi näyte alkuperäisessä muodossa, vasten valumasuuntaa käännettynä:Tottakai vähän fotoshoppailin ja värittelin sitä. Sopivasti rajattuna kuvasta voisi saada oikein modäärnin abstraktin taideteoksen...Toisessa kuvassa on ilmeisesti joukko ihmisiä, sekä miehiä että naisia - ja väritettynähän siitä tuli kuin kuvaus helvetistä, ragnarökistä, Götterdämmerungista... Anteeksi, muinaiset sukulaiset!
Lasinegatiivien virheet ovat usein toisen laisia. Tässä on kuva, jonka lasi on särkynyt joskus pinnakkaisvedoksen tekemisen jälkeen, mutta ennen minun aikojani. Kuvan on ottanut isoäitini, edessä on hänen pikkusiskonsa Edith, ja takana pikkusisko Elsa. Rikkinäinen lasi antaa kuvalle aivan uusia ulottuvuuksia!Seuraavan kuvan on isoisäni Walter R. ottanut Tyrvään asemalla vuonna 1904. Kehitysprosessissa sattunut moka antaa itse asiassa varsin kauniin raamin, ja sijaitsee sitä paitsi kuvan tyhjällä alueella:
Negatiivien tahallinen pahoinpitely, rikkominen, tai polttaminen on tietysti kuulunut jokaisen kuvaajan varhaisiin leikkeihin. Parhaimmillaan on ehkä saatu aikaan jotain hauskaakin. Ylläolevat mokat sen sijaan eivät aikoinaan yhtään naurattaneet...