Iltalehden viikkoliitteessä Anna Abreu kertoo nauttineensa luonnon koskemattomuudesta. Hän oli Thaimaassa tekemässä uuden levynsä promokuvia niin pienellä saarella, että siellä oli vain yksi ravintola, yksi baari, kaksi rantaa ja muutama bungalow. "On hienoa huomata, että maailmassa on vielä jotain näin koskematonta", Anna huokaisee herkistyneenä.
Mielenkiintoista miten venyviä käsitteet voivat olla. Keskeltä "koskematonta luontoa" mennään kuvausten välillä koskemattoman luonnon ravintolaan syömään, ja otetaan iltapäivädrinksut koskemattoman luonnon baarissa... Olen joskus lukenut sellaisen ehdotuksen, että Ruoveden Helvetinkolulle olisi vedettävä autotie, ja koskematonta villiä luontoa katsomaan tuleville pitäisi rakentaa parhaalle näköalapaikalle parkkitilat ja ravintola/kioski...
Täytyyhän ihmisten päästä nauttimaan koskemattomasta luonnosta! Se on vain käymässä niin harvinaiseksi, että parkkipaikan takainen villinä kasvava joutomaakin on monelle kesytöntä koskematonta luontoa.
Mieleen tulee vain kysymys, kuinka tyytyväisiä Anna ja muut koskemattomaan luontoon kaipaavat olisivat, jos sellaiseen joskus eksyisivät? Siis sellaiseen jossa ei ole edes yhtä ravintolaa eikä - kauhistus - minkäänlaista baaria! Kaupunkilaista sydäntä alkaisi nopeasti kouristaa pelko ja kauhu: entä jos täällä on vaikka villejä eläimiäkin, jotka karjuvat uhkaavina yössä...
Minusta on aika jännää se, että vaikka olen köyhä kuin kirkonrotta, niin pystyn löytämään tuon maailman rikkauden takapihaltani koska tahansa.
VastaaPoista:)
Ymmärrän kyllä tuon, että tuo Anna Abreau on kokenut päiväntasaajan alueella olevan luonnon erityisen voimakkaasti. Siellä se tosiaan tunkee ovista sisään ja pitää olla todella tarkkana mitä päästää sisään.
Kävinpä vaimon kanssa Thaimaassa reilu vuosi sitten, ja suurimmat kicksini sain viidakossa, muutaman kilometrin päässä lähimmästä kylästä.
VastaaPoistaKoskematonta luontoa löytyy kyllä ihan täältä kotomaastakin, eipä silti. Se vain on melkoisten jalkavaivojen päässä, mutta kannattaisi...