Nyt kun kynttilät ovat sammuneet kirkkojen alttareilla, ja syyllisyyden pitkä päivä on puolessa välissään, sopii tarkastella niinsanotun HS-raadin vastauksia kysymykseen "Onko Jeesuksen kärsimyshistoria ja ylösnousemus nykyisin puhutteleva kertomus?"
Ylivoimainen enemmistö vastaajista suhtautuu kristinuskon peruskertomukseen kunnioittavasti tai ainakin myötämielisesti. Monet toki esittävät varauksen, ikään kuin varmuuden vuoksi, ja kiistävät kertomuksen todenmukaisuuden. Mutta vaikka he näin yrittävät pudistaa päältään mahdollisuuden tulla leimatuksi "uskovaiseksi", he usein löytävät pääsiäisen tapahtumista loputtomasti yhteyksiä inhimillisen elämän peruskysymyksiin. Moni uskaltaa myös todeta kristinuskon ja länsimaisen kulttuurin syvän yhteenkuuluvuuden.
Sitten on tämä aggressiivinen vähemmistö, joka suhtautuu kysymykseen jyrkän kielteisesti, ivallisesti ja jopa lehden toimituksen sisäistä kristillistä salaliittoa uumoillen. Merkillisen selvästi tämän joukon kirjoitustyyli eroaa myönteisesti suhtautuvista. Karkeata alatyylisyyttäkään ei kaihdeta. "Lähinnä ahdistavaa paskaa. [...] Hyi saatana", sanoi yksi. Moni vähättelee pääsiäiskertomukseen myönteisesti suhtautuvia "harvalukuiseksi joukoksi". "Pääsiäisen kärsimysnäytelmä on se, että yksi uskonto saa edelleen muiden yläpuolella mellastaa Suomessa valtionuskontona, myös päiväkodeissa ja kouluissa". Aina niin omahyväinen Kari Enqvist sanoo että tuo kertomus ei näy "yhteiskunnassa tai intellektuaalisessa elämässä juuri lainkaan". Yksi vielä ihmettelee: "...minun on vaikea käsittää, että niin moni tosissaan uskoo juutalaisen saarnamiehen sovittaneen heidän syntinsä"... Ja tietysti tämä onneton Umayya Abu-Hanna päästää taas suustaan näitä onnettomia sammakoitaan: "...nykypäivänä nuoriso on vegaanista ja tuskin innostuu koko tarinasta, jossa Jumalan lihan ja veren syönti ja juonti on keskeistä".
Minun on jälleen lainattava viisasta Matti Apusta, ja yhdyttävä hänen ihmetykseensä:
"Toisten syntien kantaminen on aina puhutteleva tarina. Sille pitäisi olla tilausta tässä ajassa, kun ihmiset ovat vakuuttuneita omasta etevämmyydestään.
On ällistyttävää, miten medialukutaidollaan ylpeilevät, kouluja käyneet nykyihmiset eivät näe Raamatun kertomusten symbolisia ominaisuuksia vaan pitävät niitä hassutuksiin taipuvaisten satuina".
Ehkä tuossa kieltämisessä on osittain pelkoa hallinnan menettämisestä. Mikäli niitä symbolisia ulottuvuuksia alkaa oivaltamaan ja ymmärtämään, niin siitä voi olla lyhyt matka koko totuuden tunnustamiseen.
VastaaPoistaYmayya Abu-Hannan kommentti ei sentään paperilehteen ollut päässyt. Hän on yksi niitä turhimoita, joille mielellään toivottaa: Hyvää matkaa!
VastaaPoistaMyös minä olen usein tulkinnut kiivaiden kieltäjien kokevan ainakin alitajuista uhkaa, ja sen vuoksi korostaneen kristittyjen ylen vähäistä lukumäärää ja (usein merkillepantavan naiivisti) näiden typeryyttä
VastaaPoistaPaukkis, Umayya ilmoitti ettei aio edes oppia uuden kotimaansa kieltä, koska ei enää halua olla vähemmistössä huonon kielitaitonsa takia. Sillä Jumalan mieliharmilla ei ainakaan looginen ajattelu ole vaivanaan...
VastaaPoistaKun asiaa tarkastellaan yhdessä Talmudin kanssa ja mietitään, mitä sinä päivänä tapahtui Jerusalemin temppelissä, niin varmuudella ainakin jotain tapahtui.
VastaaPoistaKristittyjen ongelma on siinä, että he tuntevat judaismia kovin huonosti, ja ateistien siinä, että he tuntevat sitä vielä huonommin.
Matruuna, luin blogisi heti, ja olihan se todella kiinnostava!
VastaaPoistaKatsotaanpa nyt mitä vakituiset vastarinnankiiskesi kehtaavat kommentteihinsa kirjoittaa! :) Joskus kun tuntuu aivan siltä että heillä todellakin on aito hätä oman vakaumuksensa ja sen kestävyyden puolesta.
Bloggariystäväni Rääkkylästä, hikkaj, lähetti kauniin ja ystävällisen tekstin, mutta ei halunnut sitä välitettäväksi muille. Kiitos!
VastaaPoistaUskosta sanoisin sen verran, että siihen liittyy yleensä myös jonkin asian hyväksyminen, mahdollisesta kirjaimellisesta totuusarvosta riippumatta. Yksoikoinen biologi voisi väittää, että jos Jeesus sikisi ilman miehen osuutta (parthenogenesis) hänen olisi pitänyt olla nainen. "So what", kuten Lipponen sanoisi. Tämäkin asia on niin täyteen ladattu symboleilla ja metaforilla, että... No, on triviaalia tulkita asia esimerkiksi niin, että Pyhä Henki, Kaitselmus tai Jumalan tahto sai jonkun miehen himoitsemaan nuorta juutalaistyttöä, ja tämän suostumaan tälle himolle. Joosefin kannalta asia oli tietysti ensi alkuun kiusallinen, mutta ei kristinuskon.
Kaikkein triviaaleinta on tulkita, että Joosef halusi kokeilla nuorikkoaan ennen rabbin aamenta. Talmudissa muuten on muutama mielenkiintoinen kohta siitä, että miten se tehdään ilman että tytöltä menee neitsyys...
VastaaPoistaIM, markiisi de Sade sai aikaan kokonaisen romaanin siitä aiheesta...
VastaaPoistaJuutalainen kulttuuri oli myös häpeäkulttuuri, ja sitä taustaa vasten äpärälapsi ja vanhan miehen tyytyminen siihen mitä sai on aivan erinomainen alku Uudelle liitolle. Ja sitä senkuin vain parantaa äpärälapsen häpeällinen kuolema.