Ilta-Sanomat valehteli minulle. Nyt puhutaan korvaussummista.

Mitäpä me mistään asioista tietäisimme, elleivät varsinkin iltalehtien uutterat salapoliisit tonkisi viimeistäkin piilopaikkaa ja kauimmaistakin jätesäkkiä, ja toisi sitten kauniiden ja rohkeiden ja kadehdittavien iljettävät puolet meidän tietoomme. Iltalehdet "tutkivat", "selvittävät" ja "paljastavat", ja toimittajat käyttävät näitä termejä tiuhaan, kai tiuhemminkin kuin yliopistoväki. Tästä voimmekin saada sellaisen käsityksen että lehtitalot tekevät parempaa ja tähdellisempää työtä kuin niin kovin yliarvostetut akateemiset tieteilijät. Saahan jälkimmäisiltä niin usein epämääräisiä vastauksia vaikkapa sellaisiin selviin kysymyksiin, kuin "Onko pimeää energiaa olemassa", "Altistaako influenssarokotus muihin tauteihin" tai "Onko keynesiläinen talouspolitiikka tullut tiensä päähän".

Mutta onko tämä totta?

Tämän viikonvaihteen Ilta-Sanomat julistaa etusivullaan tekevänsä neljän suuren puolueen puheenjohtajien paheista, synneistä ja pahimmista mokauksista "100 paljastusta"! Selaaminen tuotti suuren pettymyksen. Toimittaja oli antanut kullekin puheenjohtajalle 25 kysymystä, joihin kukin vastasi halunsa mukaan. Eihän lehti paljastakaan mitään, vaan haastateltavat paljastavat - jos paljastavat. Merkitseehän tuo sana sitä että jotain on yritetty piilotella, mutta joku penkoo asioita ja paljastaa salaisuudet. Esimerkiksi rahakätkön, huumeviljelmän tai aviottoman lapsen.

Ilta-Sanomat valehteli minulle, ja huijasi minut ostamaan lehden kahdella eurolla ja 52 sentillä. Lehti ei paljasta yhtään mitään, vaan Soini paljastaa, että on saanut 20 vuotta sitten ylinopeussakon, että hänellä on taskussa noin 300 euroa rahaa, ja ettei hän puhu julkisesti parisuhteesta. Urpilainen paljastaa, ei lehti, että hänen suurin paheensa on salmiakki. Lehti ei ole tehnyt Kataiselle ruumiintarkastusta, vaan Katainen kertoo itse ettei hänellä ole taskussaan ollenkaan rahaa. Lehti "paljastaa" Kiviniemen "paljastaneen", ettei aio vastata kysymykseen ensikännistä.

Ilta-Sanomat on siis valehdellut minulle, ja narrannut minut ostamaan viikonloppunumeronsa. Vaadin rahani (2,52 €) takaisin, ja vaadin lehteä myös maksamaan tämän blogitekstin kirjoittamiseen kulutetulta työajalta 100 euroa, sekä aiheutetusta mielipahasta arviolta vähän useampinumeroisen summan. Tämä summa rakentuu siten, että lakimieheni arvioi minkälaisen korvaussumman saisi vielä läpi, ja siihen sitten lisätään lakimiehen palkkio. Kävikö nyt selväksi? Amerikkalaista oikeudenkäyttöä televisiosta tutkineena ilmoitan jo etukäteen, että käytän hyvin kalliita lakimiehiä.