lauantai 16. huhtikuuta 2011

Ilta-Sanomat valehteli minulle. Nyt puhutaan korvaussummista.

Mitäpä me mistään asioista tietäisimme, elleivät varsinkin iltalehtien uutterat salapoliisit tonkisi viimeistäkin piilopaikkaa ja kauimmaistakin jätesäkkiä, ja toisi sitten kauniiden ja rohkeiden ja kadehdittavien iljettävät puolet meidän tietoomme. Iltalehdet "tutkivat", "selvittävät" ja "paljastavat", ja toimittajat käyttävät näitä termejä tiuhaan, kai tiuhemminkin kuin yliopistoväki. Tästä voimmekin saada sellaisen käsityksen että lehtitalot tekevät parempaa ja tähdellisempää työtä kuin niin kovin yliarvostetut akateemiset tieteilijät. Saahan jälkimmäisiltä niin usein epämääräisiä vastauksia vaikkapa sellaisiin selviin kysymyksiin, kuin "Onko pimeää energiaa olemassa", "Altistaako influenssarokotus muihin tauteihin" tai "Onko keynesiläinen talouspolitiikka tullut tiensä päähän".

Mutta onko tämä totta?

Tämän viikonvaihteen Ilta-Sanomat julistaa etusivullaan tekevänsä neljän suuren puolueen puheenjohtajien paheista, synneistä ja pahimmista mokauksista "100 paljastusta"! Selaaminen tuotti suuren pettymyksen. Toimittaja oli antanut kullekin puheenjohtajalle 25 kysymystä, joihin kukin vastasi halunsa mukaan. Eihän lehti paljastakaan mitään, vaan haastateltavat paljastavat - jos paljastavat. Merkitseehän tuo sana sitä että jotain on yritetty piilotella, mutta joku penkoo asioita ja paljastaa salaisuudet. Esimerkiksi rahakätkön, huumeviljelmän tai aviottoman lapsen.

Ilta-Sanomat valehteli minulle, ja huijasi minut ostamaan lehden kahdella eurolla ja 52 sentillä. Lehti ei paljasta yhtään mitään, vaan Soini paljastaa, että on saanut 20 vuotta sitten ylinopeussakon, että hänellä on taskussa noin 300 euroa rahaa, ja ettei hän puhu julkisesti parisuhteesta. Urpilainen paljastaa, ei lehti, että hänen suurin paheensa on salmiakki. Lehti ei ole tehnyt Kataiselle ruumiintarkastusta, vaan Katainen kertoo itse ettei hänellä ole taskussaan ollenkaan rahaa. Lehti "paljastaa" Kiviniemen "paljastaneen", ettei aio vastata kysymykseen ensikännistä.

Ilta-Sanomat on siis valehdellut minulle, ja narrannut minut ostamaan viikonloppunumeronsa. Vaadin rahani (2,52 €) takaisin, ja vaadin lehteä myös maksamaan tämän blogitekstin kirjoittamiseen kulutetulta työajalta 100 euroa, sekä aiheutetusta mielipahasta arviolta vähän useampinumeroisen summan. Tämä summa rakentuu siten, että lakimieheni arvioi minkälaisen korvaussumman saisi vielä läpi, ja siihen sitten lisätään lakimiehen palkkio. Kävikö nyt selväksi? Amerikkalaista oikeudenkäyttöä televisiosta tutkineena ilmoitan jo etukäteen, että käytän hyvin kalliita lakimiehiä.

6 kommenttia:

  1. Sinänsä olis oikein haastaa oikeuteen iltalehti älyttömän huonosta journalismista,
    mutta oikeesti on hyvä ettei amerikkalainen oikeuskäytäntöä ei ole suomeen tuotu vaikka suomee nyt sanotaanki maailman jenkkiläisemmäksi maaksi. jos valurautapannunki pohjaan pitää liimata lappu että pannulla päähän iskeminen saataa aiheuttaa vakavan vamman tai kuoleman, ihan sen takia että valmistaja estää tällä oikeushaasteita ja valtavia korvausvaateita ..

    VastaaPoista
  2. Hyvin puhuttu veli hyvä :)

    VastaaPoista
  3. Hmm. Minä ostin viimeksi iltapäivälehden vuonna 2006, ja sain pahan mielen. Turhuutta.

    Sen jälkeen en ole ottanut iltapäivälehteä käteeni lukeakseni sitä. En edes silloin, kun oltiin vaimon kanssa Thaimaassa reilu vuosi sitten kaksi viikkoa. Lentoyhtiö oli arvellut, että matkustajat kaipaavat kotimaan uutisia. Niin kaipasinkin, mutten Ilta-Sanomia. Vaimo luki, ja laski lehden kädestään pian.

    Lentohan kestää 11 tuntia. Mielestäni on mielekkäämpää tapaa viettää sekin aika kuin lukea iltapäivälehteä (minulla oli Khaleid Hosseinin Leijapoika mukana)

    VastaaPoista
  4. Niinpä... tunnen ilmiön. Markkinavoimat milloin pienessä, milloin isossa. Lisäeuroja se tuottaa. Siispä kamppailuun markkinavoimia vastaan! Dessu

    VastaaPoista
  5. Porvariston rahanahneus paistaa nyt läpi!

    VastaaPoista
  6. Porvariston? kyllä se vasemisto on ihan yhtä rahanahnetta.

    VastaaPoista