Ainoa palanut kirkko Helsingin lähiseuduilta jonka muistin oli Karjalohjan kirkko, ja googlattuna asia varmistui. Olin siis melko tuoreeltaan käynyt paikan päällä katsomassa näitä surullisia raunioita. Aika lailla surulliseksi tulin myös, kun näin millainen tämä 1860 valmistunut kirkko on tänään (kuva on Wikimedia Commonsista):
Kirkko on katettu, ja sinne on rakennettu penkit. Lehterit pylväineen on poistettu. Miljöö on minimalistinen, ja itse asiassa se on lattiapinnaltaan aivan liian leveä, ollakseen akustisesti tyydyttävä. Aika karmaisevia olivat tiedot raunioiden historiasta. Ne seisoivat paikallaan, kunnes puut ja ruohot valtasivat sen. Vasta 1987 Museovirasto ilmoitti, että rauniot on suojattava enemmän rapautumisen estämiseksi. Vaihtoehtona ilmoitti Pioneerikoulu, että se voisi harjoitustyönä räjäyttää kirkon rauniot. Sen Museovirasto kumminkin torjui. Kirkkosali katettiinkin 1990-91, mutta siinä onkin sitten lähes kaikki.
Mielenkiintoista on, että Museovirasto vaati kirkon kattamista, vaikka rapautuminen oli jo pitkällä. Paljon kuuluisamman raunion, Pälkäneen vanhan kirkon kattaminen samasta syystä on taas ollut viraston mielestä tuomittavaa, vaikka rakennus onkin huomattavasti pienempi kuin Karjalohjan kirkko.
Pälkäneen rauniokirkko on ollut suomalaisen perinteen kannalta häpeäpilkku jo viimeiset 182 vuotta. Kirkkoa kohdannut vandalismi paikallisen asujamiston taholta oli sitä luokkaa, että Z. Topeliuskin puuttui asiaan julkisesti. Vähitellen raunioita on alettu kunnioittaa, onhan kirkko jo yli puolen tuhannen vuoden ikäinen - ja sentään kirkkonakin toiminut yli 300 vuotta. Mutta että kirkko katettaisiin, ehkäpä muutenkin restauroitaisiin, se on Museovirastolle kauhistus. Se suojelee raunioita, ei ehjiä taloja. Rauniot ovat romanttisia, jälleenrakennuksista puuttuu joku ihmeellinen ja salaperäinen "aitous"...
Verkossa oli ainakin vuosia sitten "kirkonpolttamis"-sivusto, nykyisen "eroa kirkosta"-sivuston selvä edeltäjä. Tässä ylen huonossa henkisessä ilmapiirissä voivat vanhat kirkot joutua yhä suurempaan vaaraan. Yllätin itseni ajattelemasta, että jos Pälkäneellä sattuisi olemaan riittävästi muslimeja, annettaisiin raunio heille. Muslimeilla sentään periaatteessa on kunnioitus ainakin joitakin pyhäkköjä kohtaan... Tosin, huomautti siihen mediaan perehtynyt parempi minäni, muslimithan räjäyttelevät innolla moskeijoita, mikäli ne ovat eri lahkokunnan omistamia... Pitänee sittenkin mieluummin luottaa johonkin ihmeen synnyttämään kristilliseen herätysliikkeeseen, joka hamassa tulevaisuudessa saattaisi muuttaa asioiden tärkeysjärjestystä.
Muslimivaljoittajat ovat historian aikana rakentaneet moskeijan yleensä valloitetun kansan pyhäkön (kirkko tai hindutemppeli) paikalle. Jerusalemin kalliomoskeija on rakennettu juutalaisten tuhotun temppelin päälle, Hagia Sofia oli ortodoksikristillisyyden tärkein kirkko jne.
VastaaPoistaSuomalaisista kirkoista Temppeliaukion kirkko olisi minusta paras moskeijaksi. Vain minareetit puuttuvat. Toisaalta kirkko on ikävän matala, mikä ei sovi ainoan oikean uskon arvolle.
Pälkäneen rauniokirkko ei välttämättä kelpaisi.
Vanhassa Vaasassa on niin ikään kattamaton vanha kirkko. En minäkään voi ymmärtää, miksi juuri noita rauniokirkkoja ei saa kattaa. Esimerkiksi Kastelholmin linnassa ja Raaseporissa on kattoratkaisut, joista näkee, että ne ovat modernilta ajalta, mutta jotka palauttavat maisemaan rakennuksen alkuperäisen hahmon ja suojaavat sen rakenteita. Kevytrakenteiset katot eivät edes maksa paljoa.
VastaaPoista