Tahitin tarinat ja laulut eivät jätä minua vieläkään rauhaan. Yli kolme kymmentä vuotta sitten ostin Itä-Berliinistä kirjan "Maui überlistet den Feuergott", joka sisältää Renate Bergerin ranskankielisistä lähteistä saksantamaa Tahitin folklorea. Pakkohan minun oli taas suomentaa muutama rakkauslaulu.
Manuan pieni lintunen
"Manuan pieni lintunen, palaa takaisin..."
"En palaa takaisin; seuraan laskevaa aurinkoa."
"Manuan pieni lintunen, laskeudu majani luo,
minun uljaan majani luo,
minun suojaavan majani luo,
tule, kaunis rakastettuni."
"Ei, en tule takaisin,
rakkautemme on mennyt,
hellyytemme on haihtunut,
aurinkomme on laskenut."
Laulu sinisestä pilvestä
Se kietoutui minun ympärilleni,
se peitti minun ruumiini,
sininen pilvi,
ja se puhui minulle.
Se sanoi: "Rakkaasi on
kaukaisella polulla,
rakkaasi lepää vahvan
rakastajan käsivarsilla."
Ihmisen huulilta en tätä kuullut,
pieni lintu visersi minulle tiedon,
ja vuorten sininen pilvi.
Ne kertoivat minulle
sen minkä jo todeksi tiesin.
Kukannuppu
Aurinko nousee jo,
mutta kukkasi nuppu ei ole vielä auennut.
Nuori vaniljankukka,
kaipuuni suloinen kukka,
vuorillako piileksit?
Etkö viipynytkään mieleni murheessa?
Missä olet, pieni rakastettuni?
Uusi rakkaasi on täällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti