Tämä romanttinen tarina ei ole peräisin Tahitilta, vaan Uuden Seelannin pohjoissaarelta. Se kertoo Hinemoasta, Rotorua-järven rannalla nykyäänkin sijaitsevan Owhatan vanhan heimopäällikön Umukarian tyttärestä. Tyttö oli maankuulu kauneudestaan, ja tämän vuoksi hänestä oli tullut puhi, kaikin puolin erikoisasemassa oleva, lähes tapun suojelema, eikä häntä voitu antaa vaimoksi muuta kuin kaikkein ylhäisimmälle kosijalle.
Keskellä järveä sijaitsee Mokoian saari, jonka päällikkönä oli vanha Whakane. Hänellä oli useita poikia ja tyttäriä, sekä avioliiton ulkopuolinen poika Tutanekai, johon hän oli erityisen kiintynyt. Kerran vuodessa pidettiin Owhatassa alueen māorien kokous, ja kävi niin että Hinemoa ja Tutanekai siellä näkivät toisensa ja rakastuivat päätä pahkaa. Tutanekain veljet kosivat kukin tyttöä, mutta saivat rukkaset, kuten muutkin ylhäiset nuorukaiset.
Siitä pitäen Tutanekai ei saanut tyttöä mielestään. Hän ajatteli rakastettuaan päivin ja öin, ja kiipesi iltaisin Kaiwaka-nimiselle kukkulalle soittamaan koauau-huiluaan. Lempeä tuuli kantoi huilun suloisen äänen veden yli, niin että Hinemoa saattoi ilta illan jälkeen kuunnella rakkaansa soittoa. Sukulaiset ja muut Owhatan asukkaat alkoivat pelätä, että tyttö soiton lumoamana saattaisi yrittää karata saarelle, ja sen vuoksi kaikki kanootit vedettiin illan tullen maihin ja sidottiin kiinni.
Hinemoasta tuntui ettei hän voisi elää ilman rakastettuaan, ja lopulta hän päätti epätoivoissaan uida saarelle. Hän ilmoitti vanhemmilleen menevänsä ystävien luokse, mutta menikin Iriirikapua-nimiselle rantakalliolle, heitti vaatteensa rannalle ja lähti uimaan. Puolessa välissä matkaa tytön voimat uupuivat, mutta hän huomasi vedessä ajelehtivan puunrungon, ja lepäsi sen varassa aikansa. Lopulta väsymyksestä ja vilusta värisevä tyttö tavoitti rannan, ja huomasi lähellä sijaitsevan Waikimihia-nimisen kuuman lähteen. Siihen hän pulahti lämmittelemään ja lepäämään.
Samaan aikaan Tutanekai tunsi itsensä janoiseksi, ja pyysi ystäväänsä Tikiä hakemaan kalebassilla juomavettä. Kun Tiki ohitti lähteen, tyttö kysyi hiljaisella äänellä, kenelle Tiki oli hakemassa vettä. "Tutanekaille", Tiki vastasi. Tyttö pyysi saada pienen kulauksen vettä, mutta juomisen sijasta hän rikkoi kalebassin. Kun Tutanekai kuuli että joku oli särkenyt kalebassin, hän kiirehti vihaisena lähteelle, ja huuteli miestä, kuten hän luuli, joka oli häntä loukannut. Äkkiä hän huomasi kiven takaa vilahtavan hiuspehkon, tarttui siihen ja veti vihollisensa esille. Sanomattomaksi ällistyksekseen hän tunnisti tämän rakastetukseen, peitteli tytön omilla vaatteillaan, ja vei hänet majaansa.
Tieto kauniin Hinemoan ilmestymisestä saarelle levisi nopeasti. Eräänä päivänä kalastamassa olleet Tutanekain veljet näkivät järvellä suuren määrän kanootteja saarta lähestymässä. Saarelaiset arvelivat säikähtyneinä että Umukaria oli lähettänyt soturinsa rankaisemaan Tutanekaita ja hakemaan Hinemoan takaisin - hänhän oli sentään tapun suojelema puhi. Mutta vanha päällikkö oli liikuttunut tyttärensä päättäväisyydestä ja urotyöstä, ja antoi tämän Whakanen pojalle vaimoksi. Vielä tänäänkin heidän jälkeläisiään asuu Rotoruan rantamilla, tarina vakuuttaa, ja saattaa tietysti olla aivan oikeassa. Näin kertovat myös monet internet-sivut.
****
Verkosta löytyy lukuisia versioita kauniin Hinemoan tarinasta. Siitä on myös tehty elokuvia, varhaisin jo vuonna 1914. Mokoian saaresta tuli maorien suosima hääpaikka, ja Hinemoan kuumasta lähteestä tehtiin jo 1900-luvun alussa postikortteja (kuva on alla). Mitä puhi tarkemmin ottaen merkitsi, käy ilmi tästä paikallisesta tutkielmasta. Luu- tai puuhuilu koauausta löytyy paljon kuvia googlaamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti