Tapairu. Kertomus lähteen ihanasta neidosta.

Rarotongan saarella on kylä nimeltä Arorangi, ja sen lähellä sijaitsee lähde josta virtaa vettä Vaitipi-jokeen. Täydenkuun jälkeisenä yönä lähteen kristallinkirkkaasta vedestä nousee kaksi ihonväriltään häikäisevän valkoista olentoa, mies ja nainen. He tulevat maan alta, varjojen valtakunnasta, ja kun ihmiset nukkuvat, he hiipivät viljelmille ja varastavat taaronmukuloita, banaaneja, kookospähkinöitä ja muuta ruokaa manalassa syötäväksi.

Ihmiset olivat nähneet nämä kauniit, salaperäiset henkimaailman olennot, ja laativat suunnitelman heidän vangitsemisekseen. He rakensivat suuren vahvan verkon, ja asettuivat lähteen luo odottamaan. Täydenkuun jälkeisenä yönä nuo kaksi olentoa nousivat vedestä ja kiirehtivät hakemaan ruokaa. Mutta ihmiset levittivät verkon lähteen yli.

Pian saapuikin kaunis valkoinen neito, ja sukelsi lähteeseen. Mutta samalla hän tarttui kiinni verkkoon, ja ihmiset nostivat saaliinsa maihin. Sitten he levittivät verkon uudelleen, mutta miesolento onnistui livahtamaan sen reunan alta syvyyteen.

Päällikkö nimeltään Ati otti suloisen saaliinsa vaimokseen, ja täytätti lähteen kivillä jottei ihana lemmitty pääsisi livahtamaan takaisin maanalaisten pariin. Pari eli hyvin onnellisena yhdessä; vaimo oppi tuntemaan kuolevaisten tavat ja pitämään niistä. Koko Rarotonga sai nähdä vaimon kauneuden, ja kutsui häntä nimellä Tapairu, "Verraton".

Eräänä päivänä Tapairu sanoi Atille: "Meille on tulossa lapsi. Kun olen sen synnyttänyt, tapa minut ja huolehdi hellästi lapsesta!" Ati ei kuitenkaan halunnut täyttää vaimonsa pyyntöä. Niin Tapairu synnytti kuvankauniin poikalapsen, mutta oli tämän jälkeen murheen murtama. Kun Ati kysyi syytä vaimonsa murheeseen, tämä vastasi itkien: "Koska olen tullut varjojen valtakunnasta, ja antanut elämän lapselleni, minun on kuoltava. Minä pyydän sinua: päästä minut takaisin kotiini, ja tule sinä minun kanssani."

Raskain sydämin Ati käski tyhjentää lähteen kivistä. Tapairu voiteli hänet kumipuun mahlalla, jotta hän kestäisi vaikean matkan. Käsi kädessä he sukelsivat lähteeseen, mutta juuri kun sisäänkäynti manalle oli lähellä, Atin voimat ehtyivät. Säälien Tapairu kohotti hänet takaisin veden pinnalle. Kun näin oli sukellettu jo viisi kertaa, Tapairulle selvisi ettei Ati kykenisi tuota matkaa tekemään, sillä vain kuolleitten henget ja kuolemattomat voivat päästä varjojen maahan.

Rakastavaiset syleilivät toisiaan, ja verraton Tapairu sanoi: "Minun on siis mentävä yksin kotiini. Siellä olen opettava kaikille mitä olen sinulta oppinut". Hän sukelsi lähteen kirkkaaseen veteen, eikä kukaan kuolevainen ole häntä sen jälkeen nähnyt. Murheen murtama Ati antoi pojalleen nimeksi Ati-ve'e, mikä tarkoittaa "Hyljätty". Poika oli verrattoman kaunis, mutta hänen jälkeläisensä olivat taas tummempia kuten kaikki kuolevaiset. Päällikkö Atin suvusta tehtiin laulu jossa kerrotaan ihanasta Tapairusta:

"Hän on laskeutunut takaisin varjojen maahan.
Kuolevaiset, ylistäkää jumalatarta jonka Ati näki lähteellä!
Nyt hänen sydämensä on murheellinen ja itkee".

Rarotonga on Cookin saarten pääsaari. Sen löytää Googlesta ja Google Earthista helposti. Myös Arorangin kylä on vielä olemassa saaren länsirannalla. Tapairuiksi polynesialaiset kutsuvat yhä lähteitten henkiä, neitoja jotka saattoivat yhtyä öisiin rituaalitansseihin, ja jotka usein houkuttelivat kauneudellaan miehiä. Onpa Tahitilla tanssikoulukin, joka kantaa näiden kauniiden lähdeneitojen nimeä, ja turisteille esitetään yhä tanssijuhlia heidän nimellään.