maanantai 3. lokakuuta 2011

Ghirlandaion suloiset Mariat

Joskus 1950-luvun puolivälissä, ehkä jo vähän aiemminkin, esitettiin Suomessa itävaltalaisen Ernst Marischkan elokuva Bachin Matteus-passiosta (1949). Sen pohjana oli Herbert von Karajanin klassinen levytys (1949), ja kuvituksena pääasiassa renessanssin maalauksia. Elokuva teki minuun suuren vaikutuksen, ja erityisesti tämä pehmeän kaunis kuva Mariasta:Kuvan pehmeän herkkä kauneus naulitsi mieleeni 1400-luvun lopun mestarin Domenico Ghirlandaion (1449-94), jonka rinnalle kauniiden kasvojen maalarina myöhemmin lisäsin hänen aikalaisensa Botticellin.

Vasta myöhemmin tajusin, että tämä suloinen tyttö kuuluu jättiläismäiseen maalaukseen nimeltä Maagien eli Tietäjien kumarrus, joka sijaitsee Firenzen Ospedale degli Innocentissa, itsensä Brunelleschin suunnittelemassa maineikkaassa rakennuksessa, jossa koulutettiin orpolapsia. Väkijoukko koostuu sekä paikallisista että myyttisistä kuuluisuuksista, ja sen keskellä Maria tuntuu hiukan pieneltä, yksinäiseltä ja ajatuksiinsa vaipuneelta. Kaukana on myöhempi Taivaan Kuningattaren loisto ja kopeus. Lasta pitelee nuori nainen, jolle on käynyt vanhanaikaisesti, ja joka nyt on hiukan hämillään kaikesta tohinasta poikansa ympärillä. Yksikään ihminen ei häntä edes katsele, vain poikaa tai toisiaan.
Mutta minä katselen häntä, ja luulen kokevani syvällisiä tuntemuksia elämästä ja kohtaloista. Yhtä lailla koen niitä myös kahden muun Ghirlandaion Marian yhteydessä, molemmat vuodelta 1492. Tässä ensimmäinen niistä detaljina ja kokonaan; siinä kasvojen lisäksi ihastuttaa kuulas iho ja pieni punastus:

Ja tässä vielä se toinen, hiukan jäykempi ja ikonimaisempi, mutta Marian kasvot - oi!

Solmiakseni tämän sentimentaalisen paketin kauniisti ja aiheeseen sopivasti yhteen, huomautan, että samainen Marischka teki vuonna -55 ensimmäisen kuuluisista Sissi-elokuvistaan, jossa nuoren Romy Schneiderin kasvot henkivät vähän ghirlandaiomaista viattomuutta - mutta se äitiys niistä ymmärrettävästi vielä puuttui

1 kommentti:

  1. Vaan aina Londiniumissa pyrin katsomaan L. Vinskin Luolamadonnaa - ei ole ylikäynyttä...

    VastaaPoista