Satakuntalaiset alkoivat porista

Facebookissa on joitakin aikoja kierrellyt tällainen rimssu:

"Räätäli alkoi napista.
Merimies alkoi hytistä.
Vauva alkoi tutista.
Satakuntalaiset alkoivat porista.
Pohjoiskarjalaiset alkoivat kolista.
Narkkari alkoi piristä.
Kännykkämies alkoi jupista.
Muusikko alkoi rapista.
Mielisairas alkoi pöpistä.
Sotamies alkoi lotista.
Puuseppä alkoi rahista.
Laiva alkoi karista.
Saapas alkoi kumista.
Punoja alkoi korista.
Kalastaja alkoi kuhista.
Tiskaaja alkoi mukista.
Automekaanikko alkoi rämistä.
Kemisti alkoi kalista.
Pankkiiri alkoi kopista.
Metsästäjät alkoivat supista.
Vuohi alkoi kilistä.
Siivooja alkoi rätistä.
Nalle alkoi puhista.
Maalari alkoi väristä.
Metsästäjä alkoi kutista."

Tässä on taas loistoesimerkki suomenkielen erikoislaatuisesta taipuisuudesta. Menkääpä kääntämään tämä jollekin indoeurooppalaiselle kielelle!

Tuohon on helppo lisätä uusia:

"Pössyttelijä alkoi marista". "Kalat alkoivat haista". "Telakalla alettiin mietiskellä, että joskohan sitä tässä alusta alettaisiin..."

Viimeiseen lauseeseen sijoittelin kaikenlaista leppoisuutta ja hitautta, jotta saisin lauseen kesken ja kolme pistettä loppuun. Pula-aikana tuli katsoa, etteivät pisteet päässeet loppuun, toteaa tähän hämäläinen. Hitaampihan semmoinen on kuin rannikkokaupungin työnjohtaja: "Hae lakkaa satamasta, kun lakkaa satamasta". Yhtä äkkinäinen potilasmummo loukkaantui, kun lääkäri sanoi että "tauti on viirus". Työteliäs intialainen kertoi toimipaikkansa: "Kalkutan konepajalla".

Sovitaanko että tämä kielemme on loputtoman syvä? Pannaanko kättä päälle? Kätten päällepano on hurskas toimitus, ja se sopii tämän asiattoman jutunkin päälle päätteeksi, siunatuksi lopuksi.