lauantai 3. joulukuuta 2011

Pieniä sydämiä elämän saatossa


1960- ja -70-lukujen vaihteen kummankin puolin oppilaani Helsingin Yhtenäiskoulussa innostuivat tekemään näytelmiä tuon aikaisen tyttöviihteen pohjalta. Silloin ilmestyi kuuluisa Hertta-sarja ja muistaakseni myös Sydän-sarja, joiden sarjakuvat ja kysymyspalstat olivat loputon aarreaitta irvailunhaluisille älykköneideille. He analysoivat tarinoita, ja kiinnittivät huomiota piirrosten klišeihin. Yhden niistä muistan: umpimetsässä suutelevan pariskunnan silmälaseihin oli piirretty kaareutuvat ikkunankuvajaiset.

Näytelmiä syntyi parikin. Yhden, sittemmin monissa illanvietoissa menestyneen julkaisen tässä. Kuvan olen lainannut mainiolta blogistilta PopuLAARIlta. Näytelmällä on vanhaan hyvään tyyliin kaksi nimeä. Se on sikäli helppo esittää, että päähenkilöt ovat mykkiä, ja reagoivat Kertojan ja Puhekuoron ja muiden dramaattisiin repliikkeihin. Näytelmän nimen esittää Puhekuoro:

PIENIÄ SYDÄMIÄ ELÄMÄN SAATOSSA, eli
RAKKAUDEN KIISTAKAPULA


Kertoja:
Draaman henkilöt: Lyle, komea lääkäri. Briony, hellä ja rakastava sairaanhoitajaoppilas. Gloria, itsekäs ja eteenpäinpyrkivä show-tähti.
Kuoro:
Briony rakastaa Lyleä. Gloria rakastaa komeita miehiä. Lyle horjuu heidän välillään.
Kertoja:
Lyle on kutsunut Brionyn yökerhoon. (L ja B istuvat pöydän ääressä)
Kuoro:
Tunnelma kohosi kuin shamppanjalasin kuplat.
Kertoja:
Lyle näki pitkät, hoikat sormet ja kohotti katseensa.

Lylen ääni:
NÄYTÄT NIIN RAIKKAALTA, HYVÄÄTEKEVÄN VIILEÄLTÄ.

Kuoro:
Heidän katseensa lepäsivät toisissaan. Tytön sydän tykytti, veri kohisi suonissaan.

Lyle:
EIKÖ KAUNEUTESI OLE TULLUT SINULLE KOSKAAN VAARALLISEKSI, BRIONY?
Brionyn ääni:
MITÄ TARKOITATTE? EN OLE OLLUT KOSKAAN RAKASTUNUT YHTEENKÄÄN MIEHEEN, MUTTA SIITÄ HUOLIMATTA VOIN ERINOMAISESTI.
Lyle:
MUTTA ENTÄ SITTEN KUN HUOMAATTE OLEVANNE RAKASTUNUT?
Briony: (katsoo yleisöön)
ÄÄNENI OLI KÄHEÄ HERMOSTUKSESTA.

Gloria tulee, laulaa amerikkalaista iskelmää, keimailee Lylelle. Lyle huomaa Glorian.

Briony:
VAROITUSKELLOT ALKOIVAT SOIDA SISÄLLÄNI.

Gloria pyörtyy.

Kuoro:
Hyvä tavaton, hän pyörtyi!

Lyle ryntää Glorian luo.

Lyle:
VIEN SINUT SAIRAALAAN!
Kertoja:
Hämmästynyt Briony jäi pyörittämään päätään kerhoon.

TOINEN NÄYTÖS

Kuoro:
Myöhemmin sairaalassa.
Kertoja:
Gloria oli yhä tajuton. Lyle oli istunut hänen vierellään tuosta päivästä lähtien. Koko aikana hän ei ollut käväissyt vuoteessa. Hän oli harhaillut unen rajoilla monta kertaa, mutta samalla toinen puoli hänestä oli ollut valppaana, jos Gloria osoittaisi jotain elonmerkkejä.
Kuoro:
Äkkiä Lyle sävähti. Heikko huokaus oli kuulunut.
Kertoja:
Lyle seurasi lumoutuneena, miltei sietämättömän jännittyneenä, kuinka Glorian pää liikahti hitaasti tyynyllä. Sitten hetken tauko, ja hitaasti, hyvin hitaasti värähtelevät luomet ponnistautuivat eroon toisistaan.
Kuoro:
Ilon tunne kuristi Lylen kurkkua niin, että hän tunsi olevansa räjähtämäisillään.

Lyle:
TYHJÄ KATSE. EI ILMETTÄ. KUIN SUOLAMMEN PINTA SYKSYLLÄ. SITTEN ÄKKIÄ HEIKKO KIPINÄ, TUNTEMISEN VÄRÄHDYS, TAJUNNAN RENKAITA SILMIEN IIRIKSISSÄ.

Kertoja:
Äkkiä Gloria tarttui Lyleä kädestä ihan yllättäen.
Gloria (tervehtyneenä):
TÄNÄ ILTANA HALUAN TANSSIA KANSSASI!
Kertoja:
Gloria tajusi olevansa rakastumaisillaan tuohon mieheen, eikä hän halunnut hellittää, ennen kuin olisi saanut miehen rakastumaan itseensä.

Briony (tulee):
SYDÄN LÄPÄTTÄEN MENIN GLORIAN HUONEESEEN. NÄIN NAISEN SILMIIN SYTTYNEEN VAARALLISEN HEHKUN, JA TAJUSIN ETTÄ NAINEN HALUSI HALLITA LYLEÄ.
Kuoro:
Brionyn silmät uivat kyynelissä, kun hän huomasi Lylen ja Glorian suhteen. Kävellessään käytävää pitkin huoneeseensa hän tunsi jalkojensa horjahtelevan. Hän tunsi luomiensa pyrkivän kiinni.
Kertoja:
Matka tuntui loputtomalta.

KOLMAS NÄYTÖS

Kertoja:
Eräänä päivänä Briony ja Gloria sattuvat tulemaan samaan aikaan sairaalaan. (B ja G tulevat eri suunnilta, ja pysähtyvät toistensa eteen).
He alkavat tapella. (Alkavat tapella. G hyökkää ja B lyyhistyy maahan katkerasti itkien).
Lyle tulee paikalle, ja hänen silmänsä avautuvat näkemään Glorian itsekkyyden. (L tulee, huomaa tilanteen, ryntää B:n luo ja nostaa hänet hellästi pystyyn).

Lyle (Glorialle):
OLETTE HALPAMAISESTI SAANUT MINUT RAKASTUMAAN METKUILLANNE, ENKÄ KOSKAAN VOI ANTAA SITÄ ANTEEKSI.

Kertoja:
Gloria näki selvästi, että hänen oli turha puhua mitään. (Gloria yrittää mykkänä epätoivosta tarjota itseään, Lyle on kova kuin kivi).
Kuoro:
Gloriasta tuntui kuin lattia hänen allaan pettäisi. Hän horjahti hiukan, mutta mies ei tehnyt elettäkään liikahtaakseen tai tullakseen hänen luokseen.
Kertoja:
Lyle halusi olla mies joka ei ollut tunteittensa orja.

Lyle:
(Glorialle) EN HALUA OLLA MISSÄÄN TEKEMISISSÄ KANSSASI! (Brionylle) TULETKO VAIMOKSENI, BRIONY?
Kertoja:
...kysyi Lyle matalalla, pehmeällä äänellä.
Briony:
TULEN!
Kertoja:
...Briony kuiskasi.

Kuoro:
Mies kumartui ja suuteli tyttöä. Ensin otsaan, sitten silmäluomiin, ja lopuksi huulille. Lylen suudelma oli ihmeellinen, huumaavan lamauttava, eikä kukaan ollut koskaan suudellut Brionyä sillä tavalla. Tyttö oli raivoissaan, mutta jostakin käsittämättömästä syystä myös haltioissaan.
Kertoja:
Se oli ollut pitkä, pitkä tie, mutta sen päässä Lyle ja Briony vihdoin löysivät toisensa.
Kuoro:
Niin he elivät onnellisina avioeroon asti.

Pidän tärkeänä, että nimet lausutaan kuten kirjoitetaan; samoinhan yleensä puhutaan myöhemmistäkin pariskunnista kuten Ridge ja Brooke... Tämän näytelmän saa vapaasti esittää, mutta mielellään voisi mainita lähteen. Tekijöistä muistan ainakin Tarleena Sammalkorven, ja tälle tunnetulle runo- ja radionaiselle lähetänkin tässä terveisiä.

3 kommenttia:

  1. Kari...

    Muistelin kirjoituksesi innoittamana lapsuuttani kansakoulussa. Siellä näyteltiin koka vuosi joulujuhlassa joku kappale, jossa pukille ja lapsille lopulta käy kohtuullisen hyvin.

    Keskikoulussa ja lukiossa ei enää ollut ollenkaan näytelmiä. Ainakaan en muista. Se on näin jälkeenpäin ajatellen sääli.

    Näytelmät kehittivät abstraktia ajattelua, sosiaalisuutta ja olipa niissä ehkä myös mahdollisuus hioa esiintymistaitoa.

    Mutta, ennen kaikkea ne vaikuttivat tuohon lapsen ajatteluun. Niinpä sillä toiminnalla olisiki ollut paljon hyviä puolia teini-iässä, jolloin sitten joka tapauksessa piti opetella asioita ja abstraktioita.

    Jouduin teinikastajaisissa esittämään aikoinani pienoiskuvaelmia vieraan tytön kanssa. Kuvaelmia, jotka olivat äänettömiä, ja jotka perustuivat tunnettuihin kuvapatsaisiin.

    Hiki nousee otsalleni vieläkin.

    Pienellä mielikuvituksella voit löytää varmasti helposti useita kiinnostavia patsaita Helsingistäkin ko. tehtävään

    VastaaPoista
  2. Meillä tehtiin niin, että joulujuhlanäytelmästä vastasivat aina 8-luokkalaiset eli oppikoulun 4. luokka. Juuri silloin ne ovat onnettomimmassa murrosiässään, ja tällä tavalla ne saatiin innostettua tekemään yhdessä hauskoja hommia. Näin myös saatiin kokenutta porukkaa pienempien auttamiseksi. Ja pennut olivat tyytyväisiä!

    VastaaPoista
  3. Viet houkuttelevalla tavalla omaankin menneisyyteeni tuohon 60-70-lukuun. Tuolloin Suomessa kouluissa yleensäkin tehtiin itse näytelmiä eikä esiintyjiä (ja kirjoittajia) ollut vaikea löytää. Tyttökoulussa aiheet eivät ehkä olleet noin "romanttisia",vaan yleensä historiallisia, mutta aikuisten kliseille yhtä kaikki sielläkin naurettiin. Aika viattomasti.. Ehdittiin sitä myöhemminkin...

    Musikaaleista muistan sovelletun kalevalaisen operettiversion:
    "Me ollaan niin kuin päästäiset pesälaarissa. Taoin sulle autonkin, sen kihlalahjaks saat. Vaan jos sun autos piiputtaa lähden äidin luo. Älä muuta huolikaan, mä taon uudeks tuon..."

    Nyyrikkiin ja Siniseen Nyyrikkiin tutustuimme vasta opiskeluaikana Helsigissä alivuokralaisasunnossa vuokraemännän luona. Niitä Helsingin ihmeellisyyksiä :))

    VastaaPoista