Ajelin tässä aatoksi Helsinkiin. Yritin ylläpitää satasen alueella sellaista soveliasta ylinopeutta kuin (sanokaamme) 103 km/t. Hämeen seudulla tuli taakse autoja jotka arvelivat kyllä voivansa ajaa sataaneljääkin, ja lähtivät siis ohittamaan minua. Mikäli erotin kuskin, hän oli vähintään joka toisessa tapauksessa nainen. Niinpä ohittaja sitten hivuttautui märälle ohituskaistalle, ja päästyään vihdoin rinnalle ja vähän ohikin alkoi ruiskia tuulilasiini sitkeää kuraa. Minun oli pudotettava nopeutta lähelle yhdeksääkymppiä, jotta ohittaja (joka tietysti heti palasi eteeni) vähän loittonisi minusta. Sen seurauksena toinen takana ajava, joka oli aiemmin tyytynyt tuohon sadankolmen ylinopeaan vauhtiin, alkoi tietysti myös hivuttautua ohitse. Sama kura lensi taas tuulilasiin, jolloin minun oli jälleen vähennettävä vauhtia sinne yhdeksänkympin lähelle.
Ellei hämäläinen moottoritie olisi lopulta muuttunut uusmaalaiseksi, olisi ikiliikkujan keksiminen ollut lähellä. Kaikki jälkeeni lähteneet olisivat toinen toisensa jälkeen hitaan sitkeästi mutta lujan päättäväisesti ajaneet ohitseni, palanneet välittömästi takaisin nokkani eteen, ja minä puolestani pudottanut vauhtia jne jne jne... Mutta tilanne helpotti Uudellamaalla. Helsinkiläisen mentaliteetin sisäistäneet kuskit ohittivat minut siinä 120:n, ehkä jopa 140:n vauhtia, eikä minun enää tarvinnut luopua tuosta periaatteellisesta 103:n ylinopeudestani, jonka hurskaasti lasken mittarivirheen haarukkaan sopivaksi! On siis monia syitä ylistää pääkaupunkiseudun autoilijoita!
Hupaisaa, ettei minua ollenkaan ärsyttänyt kanssakuskien meininki. Jouluisessa tunnelmassa vain mietiskelin, kuinka kirjoittaisin tästäkin reisusta hupaisan jutun. Tuo ilo kumosi helposti radiossa helkkyvien joululaulujen helkkarin huonosta esittämisestä aiheutuneen ärsytyksen...
Ja viranomaisille vielä pieni huomautus:
Maininta lievästä ylinopeudestani on ehdottomasti pantava taiteellisten tehokeinojen etsinnän tiliin. Ilman tuota täysin keksittyä ylinopeutta tästäkään ei olisi tullut minkäänlaista juttua.
Kokeile seuraavaksi moisille ohittelijoille sitä helsinkiläisten reseptiä - paina kaasua, kun joku yrittää ohi :)
VastaaPoistaMinulla autoilun verenpaineennousu liittyy kaupunkiajoon. Helsingistä en tiedä, mutta kun Turussa laittaa vilkkua vaihtaakseen kaistaa, aiotulla kaistalla takaatulevat saavat kiihdytyshepulin, ja kaistanvaihtajan perään kertyy jono - samoin muissa kaupungeissa, joissa olen viime vuosina ajanut.
VastaaPoistaTilanne muuttuu toiseksi, kun menee Tukholmaan. Ajoin kesällä 2007 Tukholman läpi, ja kun näytti vilkkua vaihtaakseen kaistaa, takana tulevat hiljensivät kohteliaasti - vaikka näkivät rekisterikilvistä, että en Finne igen. Vai ehkä juuri siksi? Huomattavasti useammin olen ollut Tukholmassa jalkamiehenä, ja myös siitä syynvinkkelistä näyttäisi, että läntiset naapurimme voittavat meidät liikennekäyttäytymisessä 2766-0.
Äijä, niin Tukholmassa kuin koko Ruotsissakin ajaminen on yhtä juhlaa. Liikenne sujuu ja siellä ollaan kohteliaita. Annetaa tietä ja saadan tietä, ei tarvitse kytätä ja kaasutella turhia. Ehkäpä Ruotsi on paras maa autoiluun, ainakin nitä minä tunnen.
VastaaPoistaMuuten sama pätee pohjoiseen RUotsiin, ajan mielelläni Kolarista Haaparantaa RUotsin puolella.
Pikkusiskoltani tuli s-postissa kommentti, jonka liitän tähän luvatta (ja kärsin myöhemmin seuraukset!):
VastaaPoistaKali!
Et muuten ota oppia Sannan ohjeesta ajossa. Onko selvä?!?!?!!!!
Mii
Sanna ja Mii: Kyllä hyvin tunnen tuon helsinkiläisten maantietaistelijoiden tavan. Tasapuolisesti kumpaakin sukupuolta olevat johtavan (= etuilevan) luokan edustajat pidentävät tuolla tavoin k..keliään, ja auta armias jos heidän ei anneta toteuttaa itseään... Siinä onnettomuusvaara kasvaa entisestään.
VastaaPoistaÄijä ja oscari: Olen varsin paljon ajanut myös Italian kaupungeissa, ja voin kehua myös sikäläisiä. Kun vanhojen kaupunkien kadut ja päätietkin ovat leveydeltään lähes roomalaisaikaisia, suuntavilkun näyttäjälle annetaan auliisti tietä. Jos näin ei tehtäisi, puoli Italiaa olisi varttitunnin jälkeen tukossa...
KR
VastaaPoistaneuvoista paras: auto talliin pysyvästi.
Täysin ajakunotinen Latukkani ollut siellä jo vuodesta 2008.
nimim. "Keskisormi ei kulu"
hikkaj: On kuin käskisit vaivaista heittämään rollaattorinsa pois! Bussimatkoja en enää kestä, ja auto on ainoa vehje jolla voin ylläpitää sekä sosiaalista että fyysistä elämääni... Täällä ei paikallisliikenne edes pelaa kunnolla, ruokaakin pitää saada - eikä minulla edes ole tallia! :(
VastaaPoistaKR
VastaaPoistamiun on hyvä puhua kun vaimo ajaa omallaan ja joskus ottaa kyytiinsäkin kun oikein ruinaan. :)
Toisaalta minusta tuntuu että muutamilla meistä on päässä pitämistä - päässä niin pal' miel.kuv. jottei fyysisesti tartte poistua minnekään!
Ulkoiluttaa vain ajatuksia... D