perjantai 16. joulukuuta 2011

Vedän haikuja / ja tuotan tankojakin

Tässä blogissa
on keskusteltu haikun
ja tankan tapaan.
Hupaisaa olisikin
jatkaa samalla lailla.

(Haiku ja tanka ovat japanilaisia runomittoja. Edellisessä on kolmella rivilla 5-7-5 tavua, ja jälkimmäisessä viidellä rivillä 5-7-5-7-7 tavua.)

Mistä alkaisin
tämän japanilaisen
tyyppisen jutun?
Jokin syy tähän kaikkeen
pitää äkkiä löytää.

Tavallista on
keksiä tekosyitä
tällaiseen tapaan:

Keiko Kitakawa, näyttelijätär

Japanilaiset
naiset ovat söpöjä.
Pitäisiköhän
opetella puhumaan
heidän kaunista kieltään?

Onhan heilläkin
kielessään kummallista
sanankäyttöä,
aivan samoin kuin meillä
niitä taivutuksia.

Jotakin silti
heidän kulttuurissaan on
joka meitäkin
kummallisesti kiehtoo,
jotakin 'suomalaista'.

Japaninkielen
tavujärjestelmä on
samankaltainen
kuin suomen. Siinäkö on
yksi selitys tälle?

Siksiköhän myös
haikuilukin onnistuu
suomeksi hyvin?

Sade ja tuuli
ovat heille enemmän
mieleen kuin meille.
Meillä sataa tasangon
saveen, heillä vuorille.

Vesi meillä on
yhteinen ympäristö.
Sen näkee tästä:

Hokusai

Eros ja seksi
ovat heillä perinne.
Meiltä ne lähti
kirkon ankaran opin
vuoksi. Katsokaa tätä:

Hokusai

Tässä muutama
syy siihen miksi japsit
kiehtovat meitä.

2 kommenttia:

  1. Olin v.-92 Japanissa teatteriseurueen mukana. Kokemus oli niin kirjava, eten vieläkään osaa siitä kirjoittaa ääneen.
    Saatanpa kokeilla haikua, tai voisin tankaakin yrittää.
    Jospa ei kaikkea nielisi, vaan riisuisi.

    iisi

    VastaaPoista
  2. Tuo Hokusai, muistaakseni nimeltään "Kalastajan vaimo", oli mukana myös uudessa suomalaisessa tietokirjassa Animen aika (Jari Lehtinen). Lonkerot ja neitoset kuuluvat Japanissa populaarikulttuuriin.

    VastaaPoista