keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Joulupukki, vielä kerran


Kuvassa yllä on satavuotias joulupukkimme jouluna 2006. Nyt viisi vuotta myöhemmin hän ilmestyi jälleen kuten joka joulu, mutta entistettynä ja ehostettuna. Koko pään peittävä maski oli edellisen kerran ehostettu 50 vuotta sitten. Joulupukkimme ehostaa itseään siis maltilliseen tahtiin, puolen vuosisadan välein.

Syy miksi palaan tähän perinteiseen pukkiimme on, että viime joulun tienoilla medioissa vyörytettiin jälleen joulupukin historiaa väärin ja pintapuolisesti. Anglosaksinen mainostus nojaa yhä siihen, että Coca-cola olisi lanseerannut pukin 30-luvun alussa Amerikassa, ja siitä se olisi sitten muka levinnyt vanhaan Eurooppaankin. Saksassa ja Itävallassa on syntynyt jenkkipukin vastainen liikehdintä, joka on ajanut sen ulos monilta joulumarkkinoilta. Toden totta, meillä EU:ssa joulupukilla on tosivanha historia. Tässä kuvia 1800-luvulta Saksasta ja Ranskasta:



Meidän pukkimme on hankittu Saksasta joskus ennen vuotta 1910, luultavasti isoisäni isän, valtiopäivämies ja kauppias Victor Rydmanin monilta matkoilta, ja se on ollut noin vuodesta 1910 jatkuvassa käytössä. Pukin punainen viitta liepeiden ja hihansuiden valkoisine meanderikoristeineen on 1890-luvulta, villaa, ja täydessä kunnossa.

Me emme mitenkään olleet uranuurtajia. Maaseudulla pukit kulkivat esimerkiksi tuohinaamarein varustettuina, ja olivat nimestään huolimatta siis miehiä, ainakin ihmisiä. Kaupungissa (mies)
pukit yleistyivät viime vuosisadan alussa, ja pukeutuivat kuvista päätellen milloin minkäkin väriseen turkkiin tai viittaan. Perheemme joululahjalistoja on säilynyt vuodesta 1914 eteenpäin, ja äskettäin löysin vanhimman säilyneen kirjeen joulupukille. Sen on kirjoittanut vanhin tätini arvatenkin joskus 1912-13.


Kuoressa on isoäitini nimikirjaimet - kirjekuoret ja -paperit on painettu hänen isänsä litografi Gustaf Arvidssonin kirjapainossa. Pikkuneidin kirje kuuluu: OM JYLBOCK TYCKER JYLBOCK SÅ HEMTA - EN - DOCKA - ÅT MEI. Ja nimi KARIN - RYDMAN.

Huomatkaa: Alusta lähtien joulu-ukkoa on meillä kutsuttu nimellä Julbocken, mikä osoittaa suomenkielen vaikutusta suomenruotsiin, jossa yleisempi ilmaus on Julgubben (kuten saksassa, der Weihnachtsmann). Ruotsissa julbock tarkoittaa yhä olki- tms. pukkia, ja itse ukkoa kutsutaan nimellä (Jul)tomten.

Nämä huomiot osoittavat, että joulupukin historiaa ei todellakaan ole kirjoittanut Walt Disney, ja jos meidän pukkimme sattuisi käymään saksankielisen alueen anti-disney-markkinoilla, hän sulautuisi joukkoon oikein hyvin. Niin, ja meidän pukkimme ei takuuvarmasti sataan vuoteen ole sanonut "Hou hou", vaan läsnäolijoiden äidinkielestä riippumatta "Jaaa, jaaa... Nuuuu ä de juuuuul igennnn..."

6 kommenttia:

  1. Upea pukki teillä! Ja hyvin säilyy dokumentit aikojen saatossa :)

    Entisaikaan pukki oli hiukan pelottava, kuten noissa kuvissasikin on... sillä varmasti onnistui pelotella lapsia paremmin kuin nykyään - nythän pelko kohdistuu vain siihen, ettei saa lahjoja. Ja sitten tuli vielä nuuttipukit.

    VastaaPoista
  2. Kolme minua edeltänyttä sukupolvea on säilyttänyt KAIKEN, paitsi ei käytettyjä vessapapereita silitettyinä ja järjestettyinä käyttöpäivän mukaan... On säilynyt mm. jostain sähkösanomasta repäisty epämääräinen lappunen, johon on merkitty isoäitini ruumiinlämpö ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen kolme kertaa vuorokaudessa mitattuna 10 päivän ajan, maaliskuulta 1906... Saatikka nyt joitakin tärkeämpiä... Ja sen huomaa asunnostani, jonka raivaamiseen asioita tuntematon voisi ehdottaa puskutraktoria.
    Jokainen sukupolvi on pelännyt tuota pukkia aikansa, mutta aikuisen silmin se on yllättävän ilmeikäs! Ja vasta aikuisena tuon pukin merkittävyys paljastuukin, kun tietää sen historian, ja sukupolvien historian siinä sivussa....

    VastaaPoista
  3. Minua on häirinnyt pitkään se, kuinka puhutaan 1930-luvun Coca-Cola-pukista (viimeksi Pasi Heikura Aristoteleen kantapäässä), jolta joulupukki olisi muka saanut punaisen nuttunsa.

    Minun ymmärtääkseni punaväri liitettiin jo varhain Myran piispan, pyhän Nikolaoksen (fl. 300-luvulla) kuvastoon. Internet-selailu todistaa, että tämä pitää paikkansa.

    T. Timo

    VastaaPoista
  4. Täsmälleen näin, Timo. Ja minäkin repesin viimeistään Heikuran besserwisserismistä...

    VastaaPoista
  5. Niin mitähän se Heikura kirjoittikaan...

    Harva asia on niin päivänselvää valhetta kuin perinteikkään joulumme ikä ja perinteikkyys. Räikeimmillään tämä kärjistyy joulupukin iässä. Se on tarinan mukaan satoja vuosia, jotain 300 ja 500 vuoden välissä, vaikka kaikki tietävät, että moderni lempeä punanuttu syntyi 1931 ns. cocacola-pukkina USA:ssa ja yleistyi meillä Suomessa vasta sotien jälkeen

    "Paitsi ei" on muuten aivan kummallinen tapa ilmaista asiaa. Yleinen toki, mutta se ei tee siitä järkevää ilmaisua.

    VastaaPoista
  6. Niin, Dickensin Joulutarinassa "Nykyisten joulujen henki" on päivänselvä Joulupukki.

    Tosin Dickensin Henki pukeutui muistaakseni vihreään nuttuun ja paksuun turkkiin.

    Coca-Cola kaiketi helpotti amerikkalaisen "standardipukin" (jonka nutun hihoissa on valkeat turkiskäänteet blogistin Pukin kulmikkaiden koukeroiden sijasta) vakiintumista ympäri maailmaa.

    VastaaPoista