Tuo seutu on houkutellut paikalle monia kansoja ja heimoja. Sinne vaelsi kelttiläisiä Chatteja, ja sinne Suuret Muinaiset rakensivat vahvat linnoituksensa ja erinomaiset tiensä. Seudulle tuli väkeä myös lounaasta, ja siitä käytiin sekä pieniä että suuria taisteluja. 700-1000 vuotta sitten maat jakautuivat kuitenkin varsin pieniin osiin, joita hallitsivat kreivit ja pikkuruhtinaat. Niinpä linnoja nousi vähän jokaiselle kukkulalle - parhaimmille jopa kaksi vastakkain toisilleen uhittelevaa.
Hupaisa on erään suvun tarina, joka alunperin tuli paikalle voudeiksi, mutta alkoi sitten hallita pientä aluettaan kreivin titteliä käyttäen. Muutamia kilometrejä pohjoiseen Kuiskivasta Kalliosta sijaitsi pienen kukkulan vierellä laakso, jolle Suuret Muinaiset olivat antaneet vähän kummallisen nimen, mutta joka sitten kansan suussa vääntyi muotoon Kissankyynärpää tai Katinkainalo. Sinne pesiytynyt suku sai mahdollisuuden kerätä joen vilkkaalta ja vauraalta kauppatieltä tullimaksuja.
Katinkainalon herrat saivat ensimmäisen linnansa valmiiksi noin vuonna 1095, ja pian sen jälkeen he alkoivat kutsua itseään kreiveiksi. Sata vuotta myöhemmin he olivat rakentaneet useita linnoja lisää, ja 1300-luvulla he olivat mahtinsa kukkuloilla. He linnoittivat Tienlukon kaupungin tärkeän kauppatien varrella, ja jo sitä ennen kreivi Tiiteri V Katinkainalo sulki Virran lopullisesti rakentamalla sen vasemmalle rantakukkulalle Virrankallion linnan. Siitäpä eivät muut Virran kaupungit tykänneet. He varustivat 9000 miestä ja 50 laivaa vahvan armeijan, hyökkäsivät vuoden ja 14 viikon aikana 40 kertaa, mutta linna kesti.
Tiiteri jakoi hallitsemansa alueen tasan veljensä Sikavahvan kanssa, joka sai yläjuoksulta sen Tienlukon alueen. Tiiterin vaimo oli Sikakallion Esteri; hänen poikansa Wille I oli kaksi kertaa naimisissa, ensin Rautalinnan Jutan, sitten Metsäkulman Aadan kanssa (Metsäkulman ruhtinassuvusta olen kauan sitten kirjoittanut tässä blogissa).
Vähitellen suvun mahti heikkeni ja sammui, mutta Katinkainalon kreivin nimeä kantavat tänäänkin ylväästi Hessujen suku, Lytsilinnan suurherttua ja jopa Alankomaan kuningatar!
(Jos kreikkalaisten tarujen henkilönnimet suomennettaisiin, tarinat muuttuisivat sadunomaisemmiksi. Keskiajan Germanian historia kääntyisi sitäkin selvemmin tolkientyyppiseksi tarustoksi. Varmuuden vuoksi vähän sanastoa:
Virta = Rhein.
Suuret Muinaiset = roomalaiset
Länsimetsä = Westerwald
Koiranselkävuoret = Hunsrück
Tammisalo = Eifel
Taunus = Taunus
Kuiskiva Kallio = Lorelei
Kissankyynärpää (Katinkainalo) = Katzenelnbogen
Tienlukko = Darmstadt
Tiiteri = Dietrich
Virrankallio = Rheinfels
Sikavahva = Eberhart
Sikakallio = Eberstein
Rautalinna = Isenburg
Metsäkulma = Waldeck
Hessut = Haus Hessen
Lytsilinna = Luxemburg)
Tässä Katinkainalon lysti vaakuna:
Tässä Virrankallion linna:
Ja tässä näkymä Katinkainalosta:
Karttakuvaksi suosittelen edellisen jutun viimeistä eli neljättä karttaa.
Hih, täälläpäässä tuli aivan ensimmäisenä mieleen Katzenellenbogen, ja sehän se olikin.
VastaaPoistaMeille ilmaantui jossakin vaiheessa Euroopan Etymologinen Atlas, ja se oli kuin Keski-Maan karttaa olisi lukenut - siinä olivat kaikki paikannimet sellaisina kuin mitä ne tarkoittavat (englanniksi). Helsingin kohdalla oli Narrow Rapids, Tampereen kohdalla oli Oaken Falls ja Turun kohdalla Marketplace. Oulu oli Watertown River ja Tornio Watchtower River...
Vielä hiukan: Tiiteri on tietysti Dietrich, jonka kantanimi latinaksi on Theodericus, ja gootiksi Thiudarecs. Tuo nimi tarkoittaa tarkasti suomennettuna "kansan kuningas".
VastaaPoistaEnglanninkieliset muodot nimestä ovat Derek ja Terry.
Chatti on latinalainen nimi hattien kansalle, ja nimestä on muotoutunut nykyinen nimi Hessen, todennäköisesti khatti -> khätti -> khätzi -> hetze -> hesse ja monikko Hessen.