Minä tahtoisin lopettaa kuin huomaamatta. Tahtoisin puheeni verkkaan liukenevan
soittoon, soiton liukenevan valoon, valon hiljaisuuteen joka virtaa ovista.
Ikäänkuin olisit jo poissa, kaikki lähteneet, huoneet täyttyneet
helmiäisloistoisella hiljaisuudella,
ikkunaluukut unohdetut, kuu laskemassa,
kastepisaroiden verhotessa nukkuvan villiviinin.
[Chaconne, kokoelmasta Taivaan ja maan merkit, 1956]
Ystävää muistellen, syvyydessä solisevaa vuoripuroa kuunnellen, kuunnellen miten se vuoria ylistää...
Kari
Kerrassaan upea runo! Se kosketti.
VastaaPoistaLassi Nummi
VastaaPoistaensimmäinen runoilijani, hänestä aloitin runomatkailun
lukiopoikana kaupungin kirjastossa
- sitten vasta tulivat muut.
Kari Rydman, kirjoittaisitko lyhyen esseen Lassi Nummi -kirjaan? Kyselee Katriina Kajannes Lassi Nummen seura ry:stä, e-osoite seuran kotisivulla http://www.nimikot.fi/nimikkoseurat/lassi-nummi/
VastaaPoistaEnpä löytänyt e-osoitettasi noilta sivuilta, mutta mikähän mahtaisi olla aikataulu? Jotain saattaisin tietääkin, olinhan hänen poikiensa opettaja ja läheinen ystävä aina 50-luvulta lähtien...
PoistaKari...
VastaaPoistaHyvä ystäväni, opiskelutoverini, opiskeluajan kämppäkaverini ja ystäväni 37 vuoden ajalta haudataan lauantaina. Hautajaiset ovat hiljaiset, mutta minä olen saanut kutsun.
Lainasin sinun säkeitäsi kukkalaitteen tekstiksi
Lainasin sitä klassista;
Aurinko laskee,
jo pitenee varjot
jne...
Kiitos Sinulle
Tillman