Boheemielämää: Maalari ja hänen mallinsa

Yksi asia johtaa toiseen ja se taas kolmanteen... Renoirin kuva jonka liitin edelliseen boheemijuttuni alkoi kiinnostaa viesteillään. Ne ovat niin suorasukaisia, ettei todellakaan ole ihme jos nuoren maalarin työt eivät kelvanneet Salongin näyttelyihin. Tytön kasvoilta välittyy vahva sensuelli tuoksu, hänen paitansa on valahtanut toiselta olkapäältä, hän esiintyy housuissa (!), ja on kaiken lisäksi ilmiselvästi raskaana. [Lisäys 20.3.: Tarkemmin katsoen tytöllä on sittenkin runsas hame; alhaalla keskellä näkyvä vihreä onkin peräisin kädessä olevista lehvistä. Myös vatsan pyöreys saattaa olla luontaista, sillä hiukan myöhäisempi maalaus Dianasta osoittaa, että malli oli "renoirmaisesti" hiukan kurvikas... ] Tässä on tyttö joka jo varhain on tutustunut rakkauden salaisuuksiin, ja istuu nyt, vähän hämmentyneenä, puun varjossa.
Renoirin maalaus Lise ou la bohemienne on vuodelta 1868, ja mallina on postimestarin tytär Lise Tréhot, Renoirin 20-vuotias malli ja (tietysti) rakastajatar. Hän oli tutustunut tyttöön kolme vuotta aikaisemmin, ja heidän suhteensa kesti vuodesta 1865 aina vuoteen 1872, oikeastaan aika kauan siis, seitsemän pitkää vuotta... Kävi niin, että Renoir joutui välillä sotimaan saksalaisia vastaan, ja tyttö oli ilmeisesti jo ehtinyt katsella toisaallekin. 1872 Lise meni naimisiin arkkitehdin kanssa, mikä saattoi sosiaalisesti ottaen olla huima harppaus. Tässä on Renoirin viimeinen kuva Lisestä, juuri tuolta vuodelta 1872. Eroottinen lataus ei pariskunnan välillä ollut aivan kokonaan lakannut, kuva tuntuisi viestittävän, vaikka nainen suojautuukin jo hunnun alle, ja vaikka hymyssä onkin jo hieman varautunut sävy.

Mutta tätä ennen Renoir oli ehtinyt maalata kymmeniä kuvia Lisestä, muun muassa tämän kotoisan leppoisan kuvan ompelevasta Lisestä (1866, tyttö oli tuolloin 18-vuotias).

Maalari ja hänen mallinsa Pariisissa... Monien kohdalla todellista boheemielämää. Ties mitä maalarista koskaan tulisi. Rahan puutetta. Mutta juhlia taiteilijapiireissä. Kaikki kuitenkin varsin kaukana porvarillisen säädynmukaisuuden ja moraalin ahdistavista kahleista. Porvaristytöt olivat tarkoin vartioituja avioliittoon asti, ja moni lukemani kirjeenvaihto viittaa siihen, että he saattoivat jopa vielä kaksikymppisinäkin olla melkoisen tietämättömiä sukupuolielämästä. Toisin oli "alemman" kansanosan ja boheemien laita.

Renoirin ja Lisen suhde oli varsin pitkä, itse asiassa. Monien mallien on täytynyt tietää, että mallin ja siihen yleensä liittyneen rakastajattaren toimenkuva ei välttämättä ollut kovin pitkäaikainen. Syitä siihen saattoi tietysti olla moniakin, mutta yksi niistä oli luonnollinen: nuoren tytön ja naisen kauneus, hänen myyntivalttinsa, oli katoavaista tavaraa. Tulevaisuus taiteilijan rouvana ei välttämättä ollut kovin realistinen haave... Ajelehtiminen suhteesta toiseen, ja usein myös vajoaminen sosiaalisessa järjestelmässä sen sijaan on varmaan ollut tavallisempi kohtalo, ellei sitten onnekas avioliitto tullut pelastamaan mitä pelastettavissa oli.

Lisen "boheemikuvan" viesteistä tuli myös mieleen, miten vähän romaaneissa ja taiteilijatarinoissa kerrotaankaan niin sanotuista "vahingoista". Mimì ja Musette vaihtoivat rakastajaa, mutta eivät tulleet raskaiksi, eikä taiteilijain malleistakaan sellaista juuri kerrota. Ja jos "vahinko" tapahtui - ja täytyihän niitä tapahtua - lapsi saatettiin nopeasti häivyttää lastenkotiin, pois silmistä ja mielestä. Aivan täyttä realismia nämä tarinat eivät siis mitenkään voi olla.